Ensimmäiset reaktiot leffan katsomisen jälkeen olivat että johan on tehty pitkä kännykkämainos. Tämä tunne saa vahvistuksensa lopputeksteissä, jossa krediitit singahtelevat Nokia 6600 näytölle tekstiviestejä simuloiden. Uusia markkinointikanavia tuotteille on keksittävä ja leffat on varsin näppärä paikka esitellä tuotteita. Näin on jo ollut aikoja, mutta Cellularissa tämä tuotepuffi jotenkin korostuu. Pääosan esittäjiin voisi lisätä Nokia 6600 puhelimen.
Tarinahan menee pääpiirteittäin niin että keski-ikäinen nainen Jessica Martin (Basinger) kidnapataan ilman että hän tietää syytä. Toki syy lopulta paljastuu, mutta sitä en kerro. Jessica saa vankipaikassa rikotun puhelimen toimimaan niin että puhelu yhdistyy satunnaiselle ihmiselle. Langan päässä on itseriittoinen nuori mies, joka joutuu tällä kertaa myös ajattelemaan ja toimimaan muiden puolesta. Kaveri pyyhältää kännykkä korvalla ympäri kaupunkia Jessican ohjeden mukaan. Kenttä ei saa häipyä eikä akku loppua, muuten Jessican hukka perii, koska toista puhelua hepulle ei pysty soittamaan, ei ehkä kenellekkään.
Jollain muotoa mieleen tulee Phone Boot ja Speedkin käväisee mielessä jossain vaiheessa. Ihan kelpo jännäri on saatu aikaan. Leffa on täynnä myös erinäisiä huumoripätkiä, jotka ei kumminkaan tunnu liian väkinäisiltä. Kaiken kaikkiaan viihdyttävää katseltavaa. Muutamia epäuskottavia asioita näkee 6600 mallin käyttäjänä, kuten tallennetun videon laatu, mutta hei, tämähän on leffaa eikä mikään dokumentti. Leffasta jää ihan positiivinen maku vaikka se mainokselta hiukan haiskahtaakin.
Kim Basingner on jo ylittänyt viidenkympin rajapyykin, mutta kyllä häntä vielä ihan mielellään katselee. William H. Macy tekee sen mitä parhaiten osaa eli näyttelee hiukan flegmaattista miestä, poliisia tällä kertaa. Chris Evans on melko tuore kasvo. Hän sopii rooliinsa kuin hanska käteen. Onneksi leffan nimi on älytty jättää suomentamatta, “Kännykkä” olisi melko hölmö leffan nimi näin suomalaisittain.
