Will Smithin tähdittämä toimintaleffa kertoo Rober Neville nimisestä asevoimien virustutkijasta, joka on viimeinen eloon jäänyt ihminen maapallolla. Tai niin voisi ainakin kuvitella.
New York City. Kuvittele tämä suurkaupunki, täynnä valoja ja rakennuksia autioutuneena ja rehevöityneenä autiokaupunkina, jossa pimeät kolkat ovat täyttyneet virustartunnan saaneista ihmisistä. Kyseinen osa elokuvasta on kuvattu uskomattoman hyvin, niin että sen voisi uskoa jopa todeksi. Peurat ja linnut ovat vallanneet N.Y.C:in keskustan, autot ovat ruosteessa ja suuret rakkennukset kokeneet tuhoa. Tehosteiden tasoa ei voi muuta kuin ihastella.
Elokuvan synkkää tunnelmaa sopivasti keventävä Bob Marleyn ”Three little birds” soi musiikki puolella useaan otteeseen. Muusta musiikista vastaava James Newton Howard on hoitanut loput sävellykset myös ihan mallikaasti.
”Sivistäviä” ihmiskeskusteluja ei paljon elokuvassa näy ennen viimeistä puolta tuntia, lukuun ottamatta small talkia elottomille muovinukeille ja syventäviä juttu tuokioita Nevillen koiran, Samin, kanssa. Aluksi tämä on ihan ok, mutta pidemmän päälle tylsät yksinpuhelut alkavat maistumaan puulta. Parhaimman roolin odotetusti vetää Will Smith, jonka mielen rappeutuminen kolmessa vuodessa ilman ihmiskontakteja näkyy mm. ujoutena mennä puhumaan puetulle mallinukelle. Plussaa tulee myös Nevillen koiralle tilanteisiin hyvin sopivista reaktioista.
Juoni ja kerronta on yritetty saada mahdollisimman aidoksi todentuntuisella viruksella, joka muistuttaa tartunnan saaneessa olennossa vesikauhua. Silti se jokin elokuvasta puuttuu. Paikallaan junnataan välillä liian pitkään ja ennalta arvattavuutta löytyy. Kuitenkin hienolle lopetukselle on annettava pisteet.
Kokonaisuudessa leffa pysyy hieman keskitason yläpuolella hienojen efektien ja lopetuksensa ansiosta, mutta mitään todella erikoista se ei tarjoa.
PS. DVD:n tuplajulkaisun extrat ansaitsevat myös kiitosta.
