Olen ensimmäinen luokan Star Wars-fani joka on nähnyt kaikki 6 elokuvaa lukemattomat kerrat, ja joka omistaa todella paljon Star Wars-kamaa. Arvostelin tammikuussa Pimeän Uhan, nyt arvostelen sen jatko-osan: Kloonien Hyökkäyksen. Ja seuraavaksi tulee vähän juttua juonesta.
Galaksissa kaikki vain synkkenee ja synkkenee. Tuhannet aurinkokunnat ovat jättäneet galaktisen tasavallan ja liittyneet separatisteihin. Sen takia senaatissa harkitaan vakavasti asevoimien muodostamista, mitä Padme Amidala (entinen Naboon kuningatar, nyt senaattori) aikoo tulla protestoimaan ankarasti. Hänet yritetään kuitenkin tappaa, minkä takia hän saa suojelijoikseen Obi-Wanin Kenobin ja tämän padawanin Anakin Skywalkerin, joka on rakastanut Amidalaa pikkupojasta asti. Kun Anakin saa myöhemmin kokonaan omaksi vastuukseen suojella Padmea, sekä Anakin että Padme joutuvat todelliseen tunteidenkamppailuun.Samaan aikaan suuri paha punoo pahaa suunnitelmaansa…
Kloonien Hyökkäys on Star Wars-saagan toinen osa, jossa jatketaan Anakin Skywalkerin matkaa Darth Vaderiksi. Elokuva on aina saanut paljon ankaraa kritiikkiä, mutta omasta mielestäni elokuva on erittäin aliarvostettu. Pimeä Uhka oli vielä melko humoristinen ja kevyt elokuva, mutta Kloonien Hyökkäys on huomattavasti synkempi ja vakavampi elokuva, mikä on todella hyvä asia koska elokuva sijoittuu synkempään ajankohtaan ja henkilötkin ovat nyt vakavampia kuin Pimeässä Uhassa. Elokuvan erikoistehosteet ja taistelukohtaukset ovat myös harvinaisen upeaa katsottavaa.
George Lucas on sekä käsikirjoittanut että ohjannut tämän elokuvan. Moni on kritisoinut molempia, mutta minusta turhaan. Mielestäni Lucas on käyttänyt käsikirjoitusta tehdessään aikaa, rakkautta, tarkkuutta, intohimoa ja vaivaa. Ohjauksessa on kaikki samat asiat ja hän on myös antanut näyttelijöille vapautta ja suvainnut oma-aloitteisuutta, mikä on vähintäänkin loistava asia, koska kukaan ei voi saada parasta aikaan jos ohjeita pitää noudattaa pilkuntarkasti. Toisin sanoen Lucas on onnistunut sekä käsikirjoituksen että ohjauksen suhteen moitteettomasti. John Williamsin musiikki on tässäkin elokuvassa mestarillista ja erittäin monipuolista, jossa on monia erilaisia tunteita mukana, kuten rakkautta, surua ja vihaa. Musiikki onkin yksi harvoita asioista, joita elokuvasta kehutaan. Harmi kun Williams ei voittanut Oscaria tai saanut edes ehdokkuutta…
Näyttelijäsuoritukset ovat yksi elokuvan haukutuimpia asioita. Mielestäni näyttelijät tekevät kuitenkin moitteetonta työtä. Hayden Christensen on korvannut tässä elokuvassa Jake Lloydin Anakin Skywalkerin näyttelijänä. Anakin on tässä elokuvassa paljon epävarmempi, vihaisempi, syvällisempi hahmo ja itsekkäämpi kuin Pimeässä Uhassa, jossa Anakin oli kiltti ja epäitsekäs ihminen. Toki nekin asiat ovat vielä Anakinissa, mutta huomattavasti pienentyneinä. Mielestäni Christensen on osannut esittää juuri tuollaisena kuin on pitänyt. Eli sellaisena kuin äsken kuvailin ja sellaisena hahmona, jolla on teini-ikä pahimmassa vaiheessa. Christensen onnistuu erityisen hyvin kohtauksessa, jossa Anakinin äiti kuolee ja Anakin joutuu täysin vihansa valtaan, ja kostaa äitinsä kuoleman Tuskeneille tappamalla joka ainoan niistä. Siinä kohtauksessa Anakin ottaa ison askeleen kohti Pimeää Puolta, eikä sitä askelta voi perua.
Yksi toinen elokuvan keskeisistä näyttelijöistä on Natalie Portman, joka näyttelee taas Padme Amidalaa. Padmeen syvennytään elokuvan aikana ja katsoja huomaa, että vaikka Padme on entinen Naboon kuningatar ja nyt senaattori, hänkin on ihminen vahvuuksineen, heikkouksineen ja tunteineen. Padme on epäitsekäs ja älykäs, joskin jääräpäinen nainen jolla on tunteita Anakinia kohtaan, jolla on myös tunteita Padmea kohtaan. Portman on tehnyt Padmesta juuri sellaisen kuin äsken kuvailin, eli hän on onnistunut mainiosti.
Christopher Lee tekee yhden elokuvan parhaista roolisuorituksista arvokkaana ja petollisena Kreivi Dookuna, joka on entinen jedi, joka johtaa separatisteja ja on salaperäinen Darth Sidiouksen oppipoika. Ian Mcdiarmid tekee loistavaa työtä Kansleri Palpatinena, joka on todellisuudessa erittäin paha, voimakas ja salaperäinen Darth Sidious. Anthony Daniels on mainio C-3PO- droidina, joka on yksi elokuvan hauskimmista hahmoista ja hyvin arka ja äkkipikainen persoona. Samuel L. Jackson saa tässä elokuvassa suhteellisen paljon kangasaikaa jedineuvoston jäsenenä Mace Winduna, ja tekeekin tosi hyvää työtä ja saa katsojat tajuamaan miksi Macea sanotaan yhdeksi voimakkaimmista jedeistä. Frank Ozinkin kangasaika on elokuvassa varsin suuri poikkeuksellisen viisaana, voimakkaana ja tavallaan hassuna Yodana, ja Oz käyttää sitä hyväkseen ja saa aikaan todella hyvän roolisuorituksen. Yoda miekkailee elokuvan aikana Dookun kanssa ja Yoda todistaa että häntä ei turhaan kutsuta suurimmaksi jediksi.Temuera Morrisonkin on mainio ovelana ja häijynä palkkionmetsästäjänä, joka kantaa ylpeästi Jango Fetin nimeä.
Elokuvan parhaan roolisuorituksen ei tee kuitenkaan kukaan aiemmin mainituista, vaan legendaarisen Obi-Wan Kenobin näyttelijä Ewan Mcgregor. Hän on onnistunut muuttamaan hahmoaan onnistuneesti aiemmasta elokuvasta paljon: Obi-Wan on tässä elokuvassa paljon vakavampi, viisaampi ja nöyrempi mies, joka on tuntuu kuitenkin olevan liian ankara oppilaalleen Anakinille. Obi-Wanista on tullut todella taitava jedi, joka palvelee tasavaltaa, demokratiaa ja jedejä loppuun asti, vaikka se maksaisi hänen henkensä. Varsinkin kohtaus, jossa Kreivi Dooku yrittää saada Obi-Wanin puolelleen ja Obi-Wan kietäytyy heti, todistaa väitteeni.
Kloonien Hyökkäys on erittäin aliarvostettu elokuva, joka jatkaa täydellisesti saagaa ja Anakinin nerokasta mutta surullista tarinaa. Pimeä Uhka on tosin mielestäni jonkin verran parempi elokuva, joskin nostalgialla on osuutta asian. Mutta siitä huolimatta elokuva ei ole ikinä ollut pettymys, kaikkea muuta. Suosittelen elokuvaa lämpimästi.
