Loistavan Raivoisan ajojahdin jälkeen oli aika katsoa Walter Hillin yksi tunnetuimmista teoksista, toimintakomedia 48 tuntia. Odotukset oli korkealla, koska tämähän oli ensimmäisiä buddy-cop leffoja. Eddie Murphyltä olin nähnyt kaikki Beverly Hills Kyttä -leffat ja joitain satunnaisia pätkiä sieltä sun täältä. Toinen päätähti Nick Nolte olikin sitten aika tuntematon itselleni, vaikka tiedän joitain hänen leffojaan.
Etsivä Jack Catesilla (Nolte) on kaksi päivää aikaa vangita karannut psykopaatti Ganz (Remar), ja roottoriturpa Reggie Hammond (Murphy) on ainoa linkki karkuriin. Miesten suhde alkaa kompastellen ja kinastellen, mutta ennen pitkää yhteistyö alkaa sujua.
Vaikka leffalla on niin sanottu legenda status on leffa silti pettymys odotuksiini nähden. Nolten ja Murphyn keskenäinen dialogi on leffan parasta antia. Toimintaa on jonkun verran, mutta sitäkin olisi voinut olla hiukkasen enemmän. En itse ainakaan löytänyt leffaa kovin hauskaksi, vaikka muutamat kohdat toi pienoisen hymyn naamalle.
Murphyhän on selvästi leffan kantaja. Hänen valovoimainen ja pirteä esiintyminen on erittäin hyvä lisä leffalle. Nolte on aika kankea ärisevänä kyttänä ja hahmon ainoa pelastus on juuri dialogi ja toimintakohtaukset. Remar on melkeinpä Murphyn tasoinen psykopaattisena tappajana Ganzina. Hän tekee mitä vaan saadakseen rahat, jotka hän ryösti Hammondin kanssa.
Pakko myöntää, että Hill olisi voinut parempaakin pystynyt, mutta kaikki ei aina suju kuin rasvattu. 48 tuntia on legendaarinen leffa, joka laukaisi Murphyn tähtiuran, mutta silti pettymys.
