Eiköhän Matrix-saagasta ja sen päättävästä Revolutions-elokuvasta ole jo sanottu kaikki mitä sanottavissa on, mutta kannanpa vielä minäkin oman korteni ketoon. Ensimmäinen elokuva kolahti aikoinaan 16-vuotiaalle toiminta-addiktille suht kovaa, mutta lieneekö leffamaku muuttumassa, sillä kyberspektaakkelin kaksi viimeistä osaa ovat onnistuneet omalla kohdallani lähinnä haukotuttamaan. Kun Matriisi sitten viime kesänä latautui uudelleen, oli kaikki se poissa, mikä oli tehnyt ensimmäisestä osasta vangitsevan katselukokemuksen. Reloadedin tarjoileman karvaan pettymyksen jälkeen Revolutions olikin aika helppo ottaa vastaan apaattinen ilme kasvoilla. Leffa onkin marginaalisesti parempi kuin kelvoton kakkososa, mutta kyllä leffalipun hinnan olisi silti voinut antaa vaikka hyväntekeväisyyteen.
Kaikille lienee selvää, että Vallankumousten koittaessa Siionissa eletään kohtalon hetkiä. The One on nalkissa ulottuvuuksien välisessä limbossa, ja konearmeija vyöryy kohti ihmiskunnan viimeistä pyhättöä. Alkuasetelman perusteella voisi siis kuvitella, että luvassa on viihdyttävä elokuvailta. Valitettavasti Wachowski brothers on aliarvioinut katsojat luulemalla, että pelkän CGI-sotkun tuputtaminen saa yleisön putoamaan penkeiltään.
Revolutions on asteen verran Reloadedia toimivampi lähinnä kahdesta syystä; 1) toiminta ei aivan niin jumalattoman päälleliimattua kuin viime kerralla 2) Leijonanosa siitä mukasyvällisestä filosofiamumbojumbosta on poistettu. Tähän ne positiiviset puolet sitten loppuvatkin. Näyttelijätyö on jälleen kerran tökeröä, ja karismaattisen Hugo Weavingin naama on ainoa, joka ei onnistu sen kummemmin ärsyttämään. Myöskään toiminnan saralla Revolutions ei selviydy puhtain paperein. Taistelukohtaus yöklubissa on ainoastaan ensimmäisen Matrixin aulataistelun toisinto, ja koneiden ja ihmisten (jotka hekin kyllä taistelevat koneilla) välinen ryminä Siionin onkaloissa on ajoittain näyttävää mutta nopeasti puuduttavaa. Myös Neon ja Smithin yhteenotossa on taistelukoreografeilta loppunut mielikuvitus. Ainoastaan valtoimenaan piiskaava rankkasade tuo taistoon ripauksen draamaattisuutta.
Harmi, että massat (minä mukaanlukien) valuvat teattereihin ainoastaan siitä syystä, että Revolutions on ns. “pakko” nähdä. Kaikki kaverit sen käyvät katsomassa, joten toki minunkin on se käytävä tsekkaamassa. Tämä siitäkin huolimatta, että jokainen älyllinen olento tietää, että tiedossa on korkeintaan keskinkertaista meininkiä. Toivoa sopii, että Oraakkelin vihjailut uudesta Matrixista eivät toteudu. Parempi olisi vain yrittää hyväksyä, että Reloaded ja Revolutions eivät olleet mitään muuta kuin pelkkä suuri kupla.
nimimerkki: esimies
