Felix Ungar (Lemmon) on neuroottinen tyyppi, jonka vaimo on jättämässä häntä. Itsemurha-ajatukset valtaavat Felixin mielen. Hänen kaverinsa Oscar Madison (Matthau) on varsinainen sottapytty. Oscar päättää pelastaa Felixin pulasta pyytämällä häntä muuttamaan Oscarin luokse. Kaikki alkaa hyvin, mutta kaikelle allerginen pikkutarkka Felix ei voi mitenkään sietää täysin päinvastaista Oscaria. Pian tilanne alkaa muodostumaan katastrofiksi.
Jack Lemmon ja Walter Matthau lyövät viisaat päänsä yhteen jo toista kertaa. Heidän toinen yhteinen elokuvansa Parittomat kaverukset on paikoin jopa aivan hulvatonta seurattavaa. Huumori on samanlaista kuin muissakin parivaljakon leffoissa eli sitä revitään irti kahden erilaisen ihmisen elämästä. Tällä kertaa siitä suoriudutaan erinomaisesti.
Lemmon ja Matthau ovat molemmat aivan loistavassa vedossa. Molemmat äijät ovat omassa elementissään vetäessään roolejaan heidän yhteisen uransa parhaimmistoon kuuluvassa leffassa. Molemmat miehet kuuluvat ehdottomasti omiin suosikkeihini, mutta parhaimmillaan he ovat yhdessä esiintyessään. Neil Simon on tarinan väsännyt ja dialogi on upeata. Gene Saks ohjaa vauhdikkaasti, eikä katsoja saa tuntea ollenkaan väsymystä.
Parittomia kaveruksia katsellessa tulee hyvälle mielelle. Se on kahden näyttelijän suurta juhlaa. Minä ainakin nautin tästä huumoripläjäyksestä suurella sydämellä. Ei aivan mestariteos, mutta yllättävän hyvä komedia. Pääosassa heiluva kaksikko nostaa ehdottomasti vielä pisteitä, joita voisi olla jopa kokonainen vähemmän ilman noita loistavia ukkoja. On sitä paitsi mukavaa nähdä miesten varhaisempaakin tuotantoa.
Parittomat kaverukset on hyvien komedioiden ystävien pakko nähdä. Siinä ei ole ollenkaan alapää- tai pissakakkahuumoria ollenkaan mukana. Se luottaa täysin näiden kahden miehen erilaisuuteen ja repii niistä kaikki vitsinsä. Se onnistuu tällä kertaa hyvin. Välillä saa oikein nauraa kunnolla äänenkin, mutta pääasia on että katsoja viihtyy.
