Spagettiwestern-genre sisältää satoja eri elokuvia, mutta vain pieni osa niistä on jäänyt suuremman yleisön tietoisuuteen, kuten Sergio Leonen westernit. Cemetery Without Crosses edustaa tätä hieman tuntemattomampaa puolta genrestä. Ohjaajana toimii myös elokuvassa näyttelevä Robert Hossein, jolta ei sitten muita tämän tasoisia westernejä löydykkään. Elokuva on ikäänkuin suosionosoitus herra Leonelle, se käy ilmi myös lopputeksteistä. Mielenkiintoista on myös se, että itse Leone ohjasi suuressa pöydässä tapahtuvan ruokailukohtauksen elokuvaan, alunperin hänen piti myös näytellä minirooli elokuvassa. Kaiken tämän etukäteen lukeneena minun täytyi saada elokuva käsiini, vaikka pienen suosion takia en suuria elokuvalta odottanutkaan, onneksi se kuitenkin yllätti minut positiivisesti.
Cemetery Without Crossesin juoni on melkolailla amerikkalaisen westernin tapainen, höystettynä spagettiwesterneille ominaisilla piirteillä. Ben Cainella ja Rogersin perheellä on epäselvyyksiä karjan suhteen, ongelmat päätetään sillä tavoin, että Caine hirtetään hänen vaimonsa edessä. Tästä käynnistyy tunteita täynnä oleva taistelu Rogersien ja Cainen vaimon välillä, jota höystetään hyvillä käänteillä ja sivujuonilla.
Sitä mukaa kun elokuva etenee, on yhä selvempää miksi elokuva on kunnianosoitus Sergio Leonelle. Monet kohtaukset ovat Leonen tyylin mukaisia, mutta ne eivät olisi läheskään niin hyviä ilman upeita kuvausympäristöjä, jotka sijaitsevat Espanjan Almeriassa, jossa kuvattiin kohtauksia myös Leonen Once Upon a Time in the Westiä varten. Aavemainen kaupunki ja loputtoman tuntuinen hietikko luovat upean tunnelman musiikkien (teemalaulu jää hyvin mieleen) kera elokuvalle. Dialogia ei ole kovinkaan paljon, vaan elokuva pyrkii tuomaan tunnetta kuvan ja äänen avulla ilmi, pääasiassa se onnistuu tässä hyvin, jättäen katsojalle hienoja fiiliksiä. Heikkouksista voidaan sanoa se, että alkupuolella meno tuntuu vielä vähän haparoivalta, mutta onneksi loppupuoliskolla elokuva parantaa menoaan kunnolla, ja normaalista tyylistä eroava loppuratkaisu on oiva päätös elokuvalle. Tästä western-elokuvien ystävät pitävät varmasti.
Kaikenkaikkiaan elokuvan näyttelypuoli on onnistunut, parhaiten elokuvasta mieleen jää toki Robert Hosseinin hiljaisen mutta tunteellisen asemiehen rooli, mutta myös vahvan naisroolin vetävä Michèle Mercier ansaitsee maininnan. Hänen tummanpuhuva ulkomuotonsa kätkee sisälleen monia asioita, joka on yksi syy miksi Maria Cainen hahmosta muodostui oma suosikkini elokuvassa. Tässä roolissa on toki yhtäläisyyksiä Claudia Cardinalen roolin kanssa Once Upon a Time in the Westissä, mutta en kuitenkaan koe sitä huonona asiana.
Cemetery Without Crosses on Leonen westernien tyylinen, tunnetta täynnä oleva elokuva, joka pienistä heikkouksista huolimatta on aliarvostettu spagettiwestern. Jos tämän elokuvan jostain saa käsiinsä, niin suosittelen katsomaan.
