Spiderwickin kronikat perustuu samannimiseen fantasiakirjasarjaan. Rouva Grace (Parker) muuttaa kaksospoikiensa Simonin ja Jaredin (Highmore) ja tyttärensä Malloryn (Bolger) kanssa tärähtäneeltä Lucinda-tädiltä (Plowright) perittyyn Spiderwickien kartanoon. Jaredin on vaikea sulattaa muuttoa, mutta murjotus unohtuu pian, kun talossa alkaa tapahtua kummia ja perhe syyttää Jaredia kujeilusta. Jared löytää 80 vuotta aiemmin hämäräperäisesti kadonneen isoissetänsä, Arthur Spidewikcin, kirjoittaman kirjan, jonka hän varoitustekstistä huolimatta lukee. Kirja paljastaa salat meidän maailmamme rinnalla olevaan näkymättömään maailmaan. Peikkojen, keijujen ja muiden kummajaisten maailman. Klassinen taistelu hyvän ja pahan välillä voi alkaa. Kirja ei saa joutua vääriin käsiin ja sitä havittelevat pahan puolen edustajat saartavat Spiderwickien kartanon. Jared siskonsa ja veljensä kanssa joutuvat etsimään mielisairaalasta apua ongelman ratkaisuun.
Ohjaaja Mark Waters on luonut lasten/nuorten elokuvan, joka tempaa mukaansa myös vanhemman katsojan. Visuaalisuuteen on panostettu ja sisältöäkin löytyy sopivasti. Satumaailma herää henkiin ja imee katsojan sisäänsä. Kummajaiset ovat hauskan näköisiä ja elokuvan kantavana voimana ovatkin Spiderwickin kirjan vartija Thimbletack (Short) ja elokuvan pääpahis Mulgarathille (Nolte) kostoa janoava Hogsqueal (Rogen). Sekä hatunnoston arvoisen kaksoisroolin Simonina ja Jaredina tekevä Freddie Highmore.
Yhtenä isompana miinuksen on mainittava Gracen perheen aviokriisi, jonka vuoksi rouva Grace muuttaa lapsiensa kanssa Spiderwickien kartanoon. Asiaa pohjustetaan elokuvan alkupuoliskolla, mutta sivutetaan miltei täysin, vaikka tällä olisi saatu synkempää ja tunteisiin vetoavaa sisältöä elokuvaan.
Positiivinen elokuvakokemus kaiken kaikkiaan. Jaksaa viihdyttää, kiehtoa ja yllättää viime hetkille asti. Leppoisa hyvän mielen elokuva, jota voin suositella kaikille iästä riippumatta.
