Suomennetun nimensä perusteella Enkelten keittiö viittaisi enemmänkin johonkin kokkiohjelmaan. Todellisuudessa se on kolmesta iloisesta roistosta kertova jouluelokuva. Pistäydytään leffassa tietysti keittiössäkin, mutta vain lyhyen aikaa (näe Bogart vaaleanpunaisessa esiliinassa!).
Kevyt veijaritarina sijoittuu helteiseen satamakaupunkiin, jonne kolme vankikarkuria piiloutuu. Heistä Joseph (Bogart) taitaa talouspuolen rikokset, Albert (Ray) seksuaalipuolen sählingit ja Jules (Ustinov) kassakaappien availun. Albertilla ja Julesilla on lisäksi henkirikoksia takanaan, joten ihan kaikkein mukavimpiin tyyppeihin heitä voisi laskea. Näin tekee kuitenkin uneliaan oloinen kauppias Felix Ducotel (Carroll), joka ottaa roistot paikkaamaan kattoaan. Häijyläisillä on tietysti muutakin puuhaa mielessään, vaan eihän tämä olisi jouluelokuva, jos asiat menisivät ihan niin kuin heebot suunnittelevat.
Leffan keskiössä hääräävä trio, Bogart-Ustinov-Ray, pelaa hyvin yhteen, vaikka elokuvan käsikirjoitus ei ehkä annakaan tarpeeksi koomisia letkautuksia/ sattumuksia heidän esitettäväkseen. Ustinov on sama herttaisen hööveli itsensä, kuten monesti aiemmin ja myöhemminkin. Bogartkin vaikuttaa nauttivan paluusta “ketkuksi”, eikä Aldo Raykaan huono ole, hän vain joutuu esittämään selvästi itseään tyhmempää tyyppiä. Sen jos minkä uskoisi ottavan miestä kannuun. Muista elokuvan tähdistä on ehdottomasti nostettava esille Joan Bennett, joka näyttää kauppiaan vaimona yhtä säkenöivältä kuin 1930-luvulla (leffahan on 1950-luvulta), eikä siitä huolimatta jää pelkäksi koristeeksi. Bennett käyttää jokaisen hetkensä elokuvassa harkitusti.
Jos Enkelten keittiö olisi kirjoitettu vähänkin tiukemmin ja sen ohjaaja, Michael Curtiz, olisi uskaltanut käyttää enemmän lähikuvia, leffa olisi roimasti parempi. Tällaisenaankin, hiukan löysänä – kuin parin minuutin muna – se kelvannee joulukuun lämpimien perheleffojen joukkoon. Muuna ajankohtana esitettynä sille ei niinkään voi antaa armoa.
