Vuosi oli 2002, kun kassun tympeää ilmapiiriä yhtäkkiä sulostutti viisu, joka oli lähestulkoon liian hyvä radioaalloille. Kyseinen kappale oli nimeltään Ei ole ketään kelle soittaa. Ja artisti oli, ei Vi Kåte, vaan Viikate. Pari kuukautta myöhemmin samainen vielä kaksimiehinen orkesteri paiskasi videonsa Nuori mies nimetön levyraadin käsittelyyn…
Tuosta yhtyeen läpimurtovuodesta on nyt tarkalleen kuusi vuotta, ja perustamisesta huomattavasti kauemmin. Paljon on siis kaunaa kulkenut yli Suomenmaan sitten noiden hetkien. Ja mihin ollaan tultu? Kouvostoliitosta ja, ah, niin ahtaista ajoista on kurotettu suuren yleisön tietoisuuteen sekä kasvettu nelimiehiseksi keikkahirmuksi ja oman tiensä löytäneeksi bändiksi, jolla on rohkeutta vaikka pukea oma videokokoelmansa palkintogaalamuotoon. Viikate-DVD 1 on siis aikoinaan ympäripyöreästi vuodelle 2015 luvatun ja seitsemän vuotta etuajassa syntyneen julkaisun ensimmäinen osa. Synnytystuskia ei tuotoksen yleisasun perusteella ilmeisesti koettu, vaan odotusajan pahoinvoinnit ja aamun hiljaiset hetket selittynevät pikemminkin leikatun konjakin nauttimisella. Tai jos herroihin itse on uskomista, niin kyse on sokerihumalasta.
Viikate-DVD:n on ohjannut Viikatetta yhä lähempänä mm. No Sori!-yhteyksien kautta oleva Stam1nan A. Hyyrynen, ja lavalle palkintoja jakamaan on saatu suomalaiselta kieltämättä suppealta rocktaivaalta Timo ”Viikatteen esikuva” Rautiainen, sanaseppo Jarkko Martikainen, Martti Servo sekä Kirsi Ylijoki. Itseoikeutetusti gaalajuontajana toimivan Kaarle Viikatteen eli Kallen aisapariksi on lähtenyt Katja Stahl. Myös muu Viikate eli Arvo, Ervo & Simppa välähtävät lukuisissa rooleissa, niin palkittuina (onhan kyseessä ensikertaa järjestettävä jokavuotinen arvostettu gaala!) kuin astetta hämmentävimmissä osasissa.
No Sori!:n huumoria seuranneena Viikatteen rohkeahko ajatus videogaalamuodosta pelotti etukäteen, vaan ei takakäteen, eh. Kun kyseessä on koko perheen tuotos, alapäähuumori on jätetty veks, ja puujalkoja välähtää ruudulla enemmän kuin merirosvojen pikkujouluillan futismatsissa. Ja siis, mikä parasta, iso osa huumorista on oikeasti toimivaa, höröttelyä aiheuttavaa ja hatunnoston arvoista/ervoista.
Kymmenen videon pätkä ei tuo Viikatteen pitkää musiikillista kaarta esiin kovin hyvin ja jää ensikatseluilla jopa gaalahurmoksen jalkoihin, olkoonkin että Joonas Berghällin kädenjälki videoissa on komeaa. Onhan alkuaikain Lyijykomppania-laahauksesta sekä charmikkaasta Tuoni-iskelmästä kuljettu mm. Motörhead- ja Mana Mana -covereiden kautta alati nopeampaan Viikate-poljentoon (Marras II pakollinen poikkeus tässä jatkumossa). Kun lisäksi kolme videoista (komeasti Palmuille kumartava Korutonta, Leimun viinaralli sekä Nuori mies nimetön) on jo julkaistu aiemmin Leimu-DVD:llä, jää mukaan vain seitsemän ”uutta” videota. Näistä Hanget on niin soitannallisesti kuin videollisesti vielä hakemista eikä Kylymän videokaan vielä suurempia tarjoa. Potti räjähtää kuitenkin yhtyeen musiikillisesti hetkiin lukeutuvan Alakulotettuja tunnelmia -kappaleen kohdalla. Halosta ja pullosta on tehty taidetta! Viattoman lasten päivä taivaltaa joulun eli vuoden synkimmän juhlan raskaassa lumisohjossa kirvestä, tuliasetta tahi kaunaa unohtamatta.
Sitten ollaankin ajassa, jolloin Viikate-videoihin on käytetty rahaa – noin suomimusavideon mittapuulla. Ruudulla pyörii niin kaksiosaista länkkäritarinaa kuin kuolettavaa kortinpeluuta. Yhtye taitaa itseironian ja kaikki kymmenen palkintokategoriaa ovat huolella valittuja (kieltämättä 1-2 jäännösvitsikategoriaa on joukossa), alkaen vaikkapa videoissa tehotoistettujen teemojen palkitsemisesta kera absurdien hahmojen ja huipentuen tuohon ”Kalleimman videon palkitsemiseen” eli viimeisimpään videoon, Spede-länkkäripastissiin Me olemme myöhäiset, jonka valintaa Marraskuun lauluja 2:n videobiisiksi sopii edelleen ihmetellä.
Viikate-DVD 1 sisältää komeita hetkiä, leuan irti rinnasta kohottavina kohokohtina mainittakoon Jouni Hynysen Rasputin-ilmestyminen sekä Vi Kåte -dokumentti, jonta ruotsalaishuumorista olisi voitu ammentaa pari kertaa pitempäänkin pätkään sisältö. Ung Man Anonym on nimittäin hulvaton veto. Vastakohtaisesti Viikate-kansista vastaavan kitarasankari Arvolla on asiaa karahtaa hutien osastolle. Harmi.
Parin katselukerran jälkeen katselijalle on selvää, että kyseessä on kokonaisuudeltaan onnistunut tekele, mutta tulee siinä samalla myös mietittyä, miten huumoriin vahvasti perustuva runko tulee kestämään aikaa ja katselukertoja. Rehellisyyden nimissä on toisaalta myönnettävä, että harvaa Musa-DVD:tä tulee tsekattua lävitse tehosoitolla ja näkeehän nuo videot omasta valikostaan myös gaalatta. Kun nämä herrasmiehet olisivat vielä sen live-osion malttaneet odotuttaa mukaan, niin kyseessä olisi klassikko. Noh, näillä eväillä mennään ja odotellaan sitä kakkososaa. Se lienee vuorossa vasta lähempänä sitä aiempaa laskettua aikaa.
Sisältää videot:
1 Hanget (Vaiennut soitto EP:tä, v. 1998)
2 Kylymä (Roudasta Rospuuttoon EP, 1999)
3 Alakulotettuja tunnelmia (Alakulotettuja tunnelmia EP, 2000)
4 Korutonta (Noutajan valssi -albumilta, 2000)
5 Viattomien lasten päivä (Vuoden synkin juhla, 2001)
6 Nuori mies nimetön (Kaajärven rannat, 2002)
7 Leimu (Surut pois ja kukka rintaan, 2003)
8 Tie (Unholan urut, 2005)
9 Ah, ahtaita aikoja (Marraskuun lauluja 1, 2007)
10 Me olemme myöhäiset (Marraskuun lauluja 2, 2007)
Lisäksi:
V-gaala | Arvolla on asiaa! (asiaohjelma) | V-DVD 2 -traileri | Toppen-lista
