Kun kaupasta ostin alelaarista Monty Pythonin elämän tarkoituksen ja laitoin sen dvd-asemaan, elokuvan alussa sain nähtäväksi hieman kummallisen lyhytelokuvan. Hyvin gilliamainen (Terry Gilliam on kuitenkin huippuohjaaja, ei sillä) tarina oudoksutti jonkin verran, mutta onneksi tällä alulla ei ollut paljoakaan tekemistä itse elokuvan kanssa.
Monen vuoden tauon jälkeen nähtynä Elämän tarkoitus toimii edelleen. Tämä lienee huumorillisesti Pythonien elokuvista kaikkein ivallisin ja julmin. Syntymä ja kuolemakaan eivät säästy Pythonien mustan huumorin irvailulta. Kaikkein kovimmin elokuvassa kuitenkin rökitetään uskontoja ja pyhyyttä: Every sperm is sacred, uskonnollisen poikakoulun seksiopetustunnit sekä ohjaajan versiosta löytyvä himokas Martti Luther näin esimerkkeinä mainittakoon.
Monty Pythonin suurimpiin neronleimauksiin kuuluu ehdottomasti Mr. Creosote-sketsi. Tämän sketsin aikana Pythonit pilkkaavat muiden ravintola-asiakkeiden ja yläluokan teennäistä hyvistä tavoista kiinnipitämistä, kun naapuripöydässä asiakas oksentaa mahalaukkunsa sisältöä lattialle. Nerokas, etovaa ulkokuortaan huomattavasti syvällisempi sketsi.
Elämän tarkoitus on edeltäjiinsäkin verrattuna rakenteeltaan Pythonien elokuvista kaikkein sketsimäisin. Huumorissa on kuitenkin tapahtunut muutos, nyt se on hyvin paikoin melko mustaa. Elokuvan ennakkonäytöksissä koeyleisö lähtikin monin paikoin kävelemään pois elokuvasta. Kenties vaikeamman ja synkemmän teemansa ansiosta Elämän tarkoitus ei kerää aivan yhtä suurta kehusanojen määrää kuin edeltäjänsä. Itse kuitenkin lasken Elämän tarkoituksen yhdeksi parhaimmista näkemistäni komedioista (toki yhdessä Holy Grailin ja Life of Brianin kanssa).
nimimerkki: JiiÄr
