Ensin oli Batman ja Robin, sitten oli Teräsmies, Daredevil ja tusina lisää trikoohemmoja. Kaikki kyseiset henkilöt kostivat oikeuden ja niin edelleen. Kaikki olivat myös valkokankaalla hyvin erilaisilla menestyksillä. Kun kaikkea tätä oltiin tehty jo niin paljon, että sitä tuli korvista sun muista paikoista ulos, päätettiin siirtyä uudelle tasolle. Eli tässä tapauksessa siirtää supersankarit töllöjen ääreen. Tällä kertaa ei ole kuitenkaan kyse Batmaneista tai Teräsmiehistä. Ei. Kyse on jostain aivan muusta.
Heroes on sarja, jossa seurataan arjen sankareita. Ihmisiä, jotka huomaavat itsessään jotain hyvin kummaa ja erilaista. Esimerkiksi nuori ja kaunis cheerleader Claire Bennet (Hayden Panettiere), joka osaa parantaa itsensä oli haava kuinka pahanlaatuinen tahansa. Tai sarjan sympaatiat keräävä poliisi Matt Parkman (Greg Grunberg), joka osaa kappas kummaa lukea ihmisten ajatukset. On myös paljon muita pääosassa olevia näyttelijöitä. Ykköshepuksi paljastuu Peter Petrelli (Milo Ventimiglia) jolla onkin erilaatuinen kyky. Hän voi omaksua itselleen muiden ihmisten kyvyt. Samoin osaa tehdö myös pääpahiksen roolia kantava “Sylar” (Zachary Quinto).
Heroes sai maailmalla suuren suosion, ja sarjasta syntyykin toinen tuotantokausi tämän ensimmäisen lisäksi. Itse allekirjoittanut ei kuitenkaan taida enää vaivautua sitä katsomaan, tämä ensimmäinenkin oli pakon omaista. Ei sillä etteikö Heroesista löytyisi mitään hyvää sanottavaa. No ainakin Milo Ventimiglia eli Peter Petrelli vetää roolinsa kiitettävästi. Hän onkin ainoa kunnon näyttelijä tästä laajasta porukasta. Toisaalta taas Adrian Pasdar eli Peterin veli Nathan Petrelli epäonnistuu. Pasdarin surkea näyttely pilaa koko hahmon tunnelman. Liian kolkko, kivinaamainen ja tekopyhäinen Pepsodent-hymyilijä.
Heroesin käsikirjoitus on loistavaa. Henkilöhahmot on luotu huolella ja yksityiskohtiin on panostettu. Esimerkiksi Sylar hahmo toimii sarjassa hyvin ja antaa hiukan synkkää väriä. Toisaalta taas 22 jaksoa on aivan liian paljon. Sarja alkaa käymään tylsäksi loppua kohden. Ensimmäiset kuusi jaksoa ovat todella mielenkiintoista katsottavaa, mutta sen jälkeen sarja huononee jakso jaksolta ja menettää loistoaan.
Sarjakuvamainen tyyli on suuri plussa. Se antaa eloa ja sähköisyyttä katseluun sekä hiukan valinnanvaraa. Henkilöhahmojen juonet saadaan kietoutumaan paikoittain hyvin kiittettävästi yhteen, vaikka tietyissä vaiheissa menee niinsanotusti “överiksi”. Liian monet käänteet, yllätykset ja vaihtelut saavat pään sekaisin. Jos missasit yhden jakson olet luultavasti pihalla huolimatta jakson alun “previously on heroes” kertauksesta.
Kaikenkaikkiaan ihan katsottava sarja, joka eroaa muista. Itse taidan katselun jättää tähän yhteen kauteen. Käsikirjoitus toimi, ja osa näyttelijöistä yllätti. Kolme ja puoli tähteä.
