Clint Eastwood on ehdoton suosikkini kaikkien aikojen näyttelijöistä. Katsottuani tämän elokuvan, minun on kuitenkin myönnettävä että edes Clint ei ole aina täydellinen, varsinkaan näissä 70-luvun toimintaelokuvissa (poislukien tietysti Likainen Harry).
Ben Shockley (Eastwood) on Phoenixissa, Arizonassa työskentelevä poliisi, joka saa tehtäväkseen noutaa Las Vegasissa haltuunotetun todistajan Gus Mallyn (Locke). Tehtävä tuntuu Shockleyn mielestä hieman omituiselta, onhan hän vain tavallinen katupoliisi. Mukava Las Vegasin matka mielessä hän kuitenkin lentää Las Vegasiin ja ottaa paluumatkalle mukaansa Mallyn, ilotytön, jonka on määrä todistaa oikeudenkäynnissä Phoenixissa. Matkalla Phoenixiin Shockley huomaa kuitenkin että kyseessä ei olekaan mikään rutiininomainen vanginkuljetuskeikka, sillä liian moni taho yrittää pysäyttää hänet matkan varrella, edes poliiseihin ei voi luottaa. Erilaisista vastoinkäymisistä huolimatta matka kuitenkin jatkuu erilaisilla kulkupeleillä, mutta suurin este matkalla tulee kuitenkin olemaan oman kotikaupungin poliisivoimat, jota johtavalla poliisipäälliköllä ei tunnu olevan puhtaita jauhoja pussissa.
Suoraan sanottuna, jos tässä elokuvassa ei olisi ollut Clint Eastwood pääosassa, olisin luultavasti lopettanut katsomisen puolen tunnin jälkeen. Elokuva on suorastaan naurettava (sori Clint, sinähän tämän ohjasitkin…) eikä siinä ole mitään järkeä. Elokuva on täynnä tapahtumia ja henkilöitä jotka on varmaan keksitty samalla kun elokuvaa on kuvattu. Kaikein huonouden kruunaa kuitenkin viimeiset 15 minuuttia. Kuten laulussa sanotaan, “Sanat eivät riitä kertomaan…”. Hirveä sotkukin elokuvan jälkeen jäi kämppään. Kesti varmaan puoli tuntia ennen kuin sain kerättyä kaikki hylsyt television edestä… mutta olihan siinä kuitenkin Clint…
