Kotimainen suurelokuva – kaksi sanaa joiden yhdistelmä yleensä tarkoittaa jotakin pitkää ja erittäin vakavamielistä. Sellainen on Colorado Avenuekin, vaikka itse tarinan nimikkokatu on vain pätkä pahaista soratietä.
Claes Olssonin tällä hetkellä uusimman saavutuksen kieli on (jälleen) ruotsi, joskin hauskasti murteellinen sellainen. Tapahtumapaikaksi on valikoitunut merentuntumassa tönöttävä kylä, Siklax. Vuosi on 1905, kun hienoon leninkiin sonnustautunut Hanna (Wingren) palaa tuohon entiseen kotiinsa. Kylän ämmät supattavat ja lapset ilkkuvat ääneen. Heidän näkemyksensä mukaan Hanna on ollut kevytkenkäinen ja Hannan kaksi Amerikassa syntynyttä lasta ovat äpäriä. Niinhän ei tietenkään ole, mutta amerikankävijän on todistettava hyvyytensä kovin ponnistuksin. Leffan pidetessä Annan lapset kasvavat, Suomi kaipaa itsenäisyyttä ja kieltolaki muokkaa elämää. Siinä on niin monta asiaa läpikäytäväksi, että Olsson kompastuu omaan näppäryyteensä.
Elokuva pohjaa Lars Sundin kahteen romaaniin. Idea ei ole selvästikään niitä toimivimpia, sillä yhteen elokuvaan ei tahdo mahtua kahden aikuisen ihmisen elämää. Ensin Olsson pitäytyy äidissä, sitten pojassa (Kanerva). Loppupuolella palataan jälleen välillä äitiin, mutta ratkaisu ontuu niin, ettei katsoja tunne imeytyvänsä sisälle elokuvaan kuin vain ajoittain. Välillä on kuin Olsson jättäisi ajanpuutteen vuoksi mielenkiintoisia asioita kesken tai vallan kertomatta. Hurjat sotatoimetkin jäävät nekin vain tussaukseksi.
Parhaimmillaan Colorado Avenue on yksittäisten ihmisten (esim. kylän juoruakat) ja pohjoisen kesän esittäjänä. Näyttelijävalinnat ovat hyviä, joskin Nicke Lignell kunnanmies Smedsin roolissa tuntuu soittelevan vain yhtä ja samaa säveltä. Toisaalta on vaikea kuvitella, miten muutenkaan Smedsin roolia voisi läpi viedä, joten vika ei näin ollen olekaan Lignellin vaan enemmän tekstin. Birthe Wingrenin Hanna on paljon monipuolisempi tapaus ja ensimmäistä elokuvapäärooliaan vievä Wingren ottaakin työstään kaiken irti.
Pikkurooleissa nähdään tuttuja kasvoja, kuten aina ihana Irina Björklund nuorena opettajattarena sekä lahjakas Pekka Strang Dåhli-Johanina. Standup-koomikkona ehkä parhaiten tunnettu André Wickström esittää elokuvassa Lignellin hahmon poikaa, nuoriherra Smedsiä. Vaikka Wickström on hänkin hyvä näyttelijä, viimeistään Hitler-kampaus ja sotilaspuku saattavat herättää katsojassa odotuksia elokuvan muuttumisesta hauskutukseksi. Sekin jää tapahtumatta.
