Liian positiivinen tarina, jotta toimisi Burtonin ohjaamana.

23.5.2005 21:06

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Big Fish
Valmistusvuosi:2003
Pituus:125 min

Big Fish on elokuva, jossa mestarillisen ja ihailtavan omaperäisen ohjaaja Tim Burtonin heikkoudet tulevat esiin. Elokuva on ainakin hiukan aikuistuneen satusedän ja perheenisän pinnallisin teos. Burtonin elokuvat ovat usein suurta taidetta eksentrisistä hahmoista kuorrutettuna pinnallisuudella, mutta tässä elokuvassa ei ollut eksentrisiä hahmoja, vaan tavallisia ihmisiä, joten jäljelle jää vain pinnallisuus. Leffan aikana aloin ikävöidä suunnattomasti Saksikäsi-Edwardin ja Ed Woodin kaltaisia erikoisia, kiehtovia päähenkilöitä. Burtonin kolmas Edward-nimen saanut päähenkilö Ed Bloom on vanha kuolemansairas mies, joka on aina kertonut tarinoita lähimmäisilleen ja muille tapaamilleen henkilöilleen. Ed on vain lisännyt juttuihinsa yliluonnollisia piirteitä, jotka saattavat joidenkin mielestä tuntua liioittelulta, mutta ovat hänen mielestään välttämättömiä, jos tarinasta haluaa tehdä kiinnostavan. Edin poika Will on ollut jo pitkän aikaa lopen kyllästynyt isänsä jutt!uihin, mutta haluaa tutkia mikä on totta ja mikä ei.

Leffa seuraa pääosin nuoren Ed Bloomin seikkailuja Ewan McGregorin esittämänä. Seikkailut ovat sitä tuttua Burtonia, tosin nyt ei ole mukana ollenkaan ongelmia, vaan päähenkilön elämä on yhtä ruusuilla tanssimista.

Näyttelijät osaavat asiansa, mutta mitään huippusuorituksia tässä leffassa ei mielestäni ole. Billy Crudupin roolisuoritus Ed Bloomin poikana häiritsi, sillä mielestäni hän ei ota rooliaan vakavasti. Miehen, jota kuolemansairaan isän jutut kyllästyttävät, ei pitäisi hymyillä niin paljon.

Kokonaisuutena Big Fish ei ole mikään erikoinen elokuva, sillä se on täynnä selkeitä puutteita. Minusta Burtonin pitäisi keskittyä kuvaamaan enemmän yksinäisten ja outojen olentojen elämää ja tuntemuksia, kuin tekemään tällaisia leffoja missä kaikki ovat sankareita, eikä suuria ongelmia ole. Big Fish on aivan liian positiivinen tarina, jotta se toimisi Burtonin ohjaamana.

PS. Tämä elämänkokoinen, mutta keskinkertainen seikkailu on tehty ihmisille, jotka eivät löydä ihmeitä itsestään, joten hakevat niitä muualta.

nimimerkki: Nelisilmä

Arvosteltu: 23.05.2005

Lisää luettavaa