Mahdollisesti maailman kuuluisimpaan ja arvostetuimpaan Batman-tarinaan perustuva animaatio kuulostaa jo lähtökohtaisesti veitsenterälle syntyneeltä. Kovan luokan fanit syynäävät sen armotta suurennuslasilla, kun taas satunnainen sarjakuvafilmatisointien katsoja saattaa arvostaa sen hivenen poikkeuksellista otetta.
Batman: The Killing Joke -animaatiota ei voi puhtaalla omallatunnolla nimittää Alan Mooren ja Brian Bollandin lähdeteokselle uskolliseksi – kahdestakin syystä. Ensinnäkin animaation tarinaan on lisätty sarjakuvatarinaan alunperin kuulumaton alkujakso, joka syventää monessakin mielessä Batmanin ja Batgirlin suhdetta. Suorasukaisuudeltaan lisäys ei ole aivan Fifty Shades of Grayn luokkaa, mutta riittävän rohkea tuntuakseen sopimattomalta Batman-tarinaan, animaatiosta puhumattakaan.
Lisäystä voidaan perustella keinona venyttää lyhyt sarjakuva-albumi elokuvan mittaiseksi. Samalla sen on myös ilmeisesti tarkoitus tehostaa tarinan järkyttävintä käännettä. Varsinainen ongema on siinä, että alkujakso ei tuo elokuvaan mitään itseisarvoaan enempää ja loppuvaiheet etenevät lähes sanatarkasti sarjakuvatarinaa mukaillen. Ratkaisu luo mässäilevän ja ristiriitaisen vaikutelman. Batmanin tavanomainen kylmyys läheisiään kohtaan korostuu tarpeettomasti ja saa kädenojennuksen Jokeria kohtaan tuntumaan lähes irvokkaalta. Jo sarjakuvan parissa vaikeasti nieltävältä tuntunut lopetus on animaatiossa suorastaan surkuhupaisa.
Toinen selkeä pesäero lähdemateriaaliin nähden on elokuvan taiteellinen toteutus. Kukaan voi tuskin oletaakaan, että animaatio voisi, tai että sen edes kannattaisi mukailla Brian Bollandin kuvitusta viiva viivalta, mutta miksi toisaalta herättää tarinaa henkiin näinkin yhdenmukaisin piirtein ja sitten pilata se ontuvien kerronnallisten ratkaisujen ohella myös tyylillisesti? Jotkin Batman-historian upeimmista kuvista on käännetty eläviksi ja onnistuttu samalla vesittämään täysin.
Positiivisena puolena mainittakoon vakioääninäyttelijöiden takuuvarma suoriutuminen. Star Wars -elokuvien Luke Skywalkerina paremmin tunnettu Mark Hamill raakkuu tuttuun tyyliin hyytävänä Jokerina ja Kevin Conroy murisee elokuvan päätähtenä.
Kaiken kaikkiaan The Killing Joke on animaationa keskiverto, mutta sovituksena lähes totaalisen epäonnistunut. Se toimii luultavasti parhaiten tarinaa entuudestaan tuntemattoman silmin, mutta ottaa siinäkin tapauksessa liikaa vapauksia. Alkuperäistarinaa arvostavalle tai muutoin hahmoihin perehtyneelle fanille kyseessä on tyylirikko.
