John T. Booker (Carlos Norris) resusi Vietnamissa opettamassa uutta keksintöään, kipua. Resuaminen tehtiin varsin epäsovassa värivalinnassa ja luonnollisesti joku ei halunnut avaruusolentojen joutuvan prototyyppi-Chuck Norriksen haltuun, eli leffan nimiryhmä (korni nimi) joutui väijytykseen ja aika pitkä aika myöhemmin joku alkaa käyttämään Chuck Norriksen keksintöä, kivullista äkkikuolemaa kyseiseen resuamisryhmään. Sellaisessa tilanteessa Chuck Norris lakkaa odottamasta ja muistuttaa mörölle miksi hänen pitää aina katsoa kaappiin [B]ja[/B] sängyn alle. Mörkö on tietysti ryhmän petturi, majuri Mhin (Soon-Tek Oh) ja Margaret (Anne Archer) on apuna mörön metsästyksessä ja mörköä komentaa liero poliitikko Conrad Morgan (James Franciscus).
Joskus aikoinaan Carlos Ray Norris ei kantanut legendaarista kolmannen nyrkin peittävää volframivillapanssaria leuassaan. Silloin hän ei ollut vielä se luonnonvalinnan identiteetti. Ted Post ohjastelee leffaa missä suuret sanat eivät halkaise suuta, mutta Chuck Norris halkaisee kiertopotkullaan vielä isompia asioita. Bruce Cohn rustailee käsikirjoituksen mikä sisältää liian vähän Chuck Norriksen kulkunopeutta “tapa”. Itse asiassa juonta laavaillaan ja kompuroidaan kasaan ja lisäksi leffassa ei ole kirjoja joista Chuck voi hiostaa tarvitsemansa tiedot.
Pääroolissa on Chuck Norris ja kun Chuck Norris on kameran edessä pitää filmin olla extrakestävää, sillä tavallinen 35 mm kinofilmi sulaa Chuck Norriksesta. Luonnollisesti mitään huonoa ei Chuck Norriksen suorituksesta voi sanoa, sillä Allekirjoittanut ei halua olla Chuck Norriksen vihollinen ja pelätä sitä viimeistä asiaa mielessään joka kulkee nimellä Nagasaki (Chuck Norriksen jalka). James Franciscus on niljainen poliitikko ja Anne Archer on itsepäinen kaunistus joka tietää aika paljon.
Leffassa on aivan liian paljon yritystä draamaan ja aivan liian vähän Chuck Norrista jonka käsi on herttareetiä järeämpi. Onneksi ne muutamat hetket ovat täyttä Chuck Norriksen kiertopotkua, joten niiden takia lörpöttelyn sietää.
