Wells Fargon postivaunut joita ohjastaa Buck (Andy Devine) ovat menossa vähemmän miellyttäviin olosuhteisiin ja matkustajina on monenlaista vipeltäjää eri osista amerikkalaista yhteiskuntaa. Mukana on karkujalalla oleva pikkurikollinen Ringo Kid (John Wayne), uhkapeluri Hatfield (John Carradine), juoppo tohtori Boone (Thomas Mitchell) ja matka vaarallisuudestaan huolimatta ei pääty määränpäässään ja inkkaritkin ovat äkäisellä tuulella.
John Ford teki pitkän uran ja usein hyödynsi John Waynea apunaan. Lisäksi Monument Valley oli hieno kuvauspaikka ja Allekirjoittanut tiesi että ei ollut nähnyt tätä leffaa, mutta silti se oli liiankin tuttu elokuva. [I]Deja-vu[/I] on nimi kyseiselle ilmiölle ja tämä ääriklassinen länkkäri on lähtökohtana baziljoonalle parodialle ja kunnianosoitukselle. Se on siis laadukas leffa missä inkkarit ovat raaka, pysäyttämätön voima taidokkaita ratsumiehiä, ammuksetkin loppuvat tulitaistelun aikana ja rodeossa kannuksensa hankkinut Yakima Canutt pääsi luomaan valkokankaalla ennennäkemättömän hurjia stuntteja ja Ford ottaa niistä kaiken irti.
John Wayne joutui kovaan käsittelyyn ja muustakin kaartista kiskoutuu esiin hienoja suorituksia joissa hahmot laitetaan piinapenkkiin. Koomisempien roolien Andy Devine ja Thomas Mitchell saavat tilaisuuden osoittaa pätevyyttään erikoisalojensa tilanteissa ja suurena ironiana (tai miksi navajot piittaisivat apassien maineesta) paikalliset intiaanit olivat korvaamattomana apuna ja hyötyivät suuresti. Päätös esittää heidät raakoina villeinä jo luki käsikirjoituksessa, joten ainoa järkevä vaihtoehto oli omaksua kyseinen pahamaineisuus ja nauraa pilkallisesti ja tämän leffan inkkareita ei voi syyttää pätevyyden puutteesta.
On helppo huomata miksi [I]Hyökkäys erämaassa[/I] on klassikko ja juurikin sen kiistattoman klassikkoarvon vuoksi se ei tunnu ollenkaan tuoreelta tai edes ajankohtansa tuotokselta. Teknisen ja kerronnallisen taidokkuuden huomaa helpolla, mutta sen vaikutus on yksinkertaisesti liian suuri oikeudenmukaiseen täyssaaliiseen.
