Yllättävä leffa. Vaikka tyyli on pelkistetty, pitää juttu otteessaan. Takaumat ja päähenkilöna taatta joka on katu-uskottava, keräävät kasaan krapulaisenkin katseen kestävän esityksen.
Jutun juoni on pelkistettynä kosto (kuten suomenkielisetä nimestä voi päätellä). Vanhahko Brittiukko lähtee setvimään tyttärensä kuolemaa ja kaivaa matkan varrella oman nenän lisäksi muiden klyyvarista verta. Vanhana vankilakundina ukko taitaa ronskit otteet ja tatuoituja frendejä lyöttäytyy hengenheimolaisen liiveihin.
Terence Stamp, jonka aikaisemmista suorituksista tuli mieleen vain joku Bond-leffa (sorry Star Wars-fanit), ja naftaliinista kaivettu Peter Fonda tekevät tanakat roolit. Varsinkin Stamp kuittaa tylysti homman kotiin. Paukuttelua ryyditetään perhetakaumilla jotka näytetään vanhojen Stamp-roolien kautta. Ne istuvat kokonaisuuteen ja antavat pohjaa Limey-roolille.
Kuten muissakin Viljamin muistamissa Soderbergh-leffoissa, Limey-tarinassa edetään kummallisesti hyppien. Tämä ominaisuus lienee se mikä pitää Sohvaperunan tarkkana. On vain pakko seurata mitä sanotaan missäkin kohtaa, vaikka kuva hyppii tulevassa ja menneessä vuorotellen.
Limey vaatii keskittymistä. Sitä on turha tuikata koneeseen jos ympärillä on puolenkymmentä ööliveikkoa/-veikotarta. Pienemmässä porukassa muutama keskittymistä häiritsemätöntä bisseä menee. Hiukopalana toimii ennakkoon tehdyt meetwurstihapankorput. Nam.
