Elokuva alkaa rajaselkkauksella Etelä- ja Pohjois-Korean välisellä rajavyöhykkeellä Panmunjomin kylässä, jossa kaksi pohjoisen sotilasta kuolee ja yksi loukkaantuu ja yksi etelän sotilaista loukkaantuu. Tapaushan kärjistyttää kumpaakin osapuolta ja sodanalku on lähellä. Syylliseksi nousee samainen etelän sotilas, kersantti Lee, joka loukkaantui tapauksessa. Kun kummallakin maalla on omat näkemykset tapahtuneesta, jolloin tutkimuksesta ei tulisi mitään. Joten tutkimus päätetään antaa puolueettomalle sveitsiläis-ruotsalaiselle tutkintakomissiolle, jota johtaa sveitsiläiskorealainen majuri Sophie Lang. Lang alkaa kuulustella niin etelän kuin pohjoisen selviytynyttä, mutta eivät halua puhua tai kommentoida tilannetta.
Takautumiskohdissa mennään ajassa taaksepäin ennen selkkausta. Panmunjomin rajalla kaksi niin etelän kuin pohjoisen sotilasta tutustuvat toisiinsa ja alkavat viettämään aikaa yhdessä. Heistä tulee ystäviä, vaikka sitä ei saisi tapahtua. Kummatkin osapuolet rikkovat rajan ja neljästä vihollisesta tulee ystäviä. Ja takautumisessa käydään läpi, mikä johti ampumiseen.
JSA on hyvä elokuva rajojen rikkovasta ystävyydestä, jossa kummatkin osapuolet huomaavat, että viholliset eivät olekaan erilaisia kuin itsekkään, vaan omat samanlaisia mutta erilaisessa yhteiskunnassa olevia ihmisiä. Kuitenkin he tietävät ettei heidän ystävyys kauan tule kestämään. JSA samoin kuvaa mielenkiintoa rajan toisella puolelle mutta samalla pelkoa rajan toiselle puolelle. Ohjaaja Chan-Wook Park ei missään kohtaan rupea syyttelemään toisia osapuolia ja hyvä näin.
Näyttelijät suoriutuvat hyvin ja heidän työskentelyä on ilo seurata vaikka ovat itselle tuntemattomia. Ohjaus sujuu hyvin samoin kuin musiikki. Lavasteet ovat hienoa katseltavaa ja vielä kun tietää, että ne on mallinnettu oikean näköisiksi, eihän elokuvaa olisi voitu kuvata rajan luona.
JSA on loistava elokuva niin ystävyyden kuin rajojen voittamisesta. Elokuvaa voi suositella kenelle vain ja ansaitsee neljä tähteä. Onhan kyseessä näin hyvä elokuva.
