Näin aluksi haluaisin kiinnittää huomiota elokuvan nimeen. Cabin Fever eli vapaasti suomennettuna mökki kuume. Hah, sehän pitää nähdä…
Ja perinteisellä kaavalla lähdemme liikkeelle, eli joukko nuoria menee mökille vähän hurvittelemaan. Kuullostaa kivalta vai? No, onneksi tilanne sitten kohtapuoliin paranee, nimittäin hyvin sairaan näköinen ukkeli saapuu heitä tapaamaan. Tässä vaiheessa elokuvan suurimmat vahvuudet nousevat pinnalle ja ohjaaja Roth painaa kaasua. Ukko rykii verta ja nuoret eivät uskalla päästää tätä lähelleenkään, vaan ottavat ja tappavat koko ukkelin. Ja pian nuoret saavat yksi kerrallaan kokea ilmeisesti tarttuneen pöpön, joka kirjaimellisesti käy lihan kimppuun. Ällöttävää ja ahdistavaa menoa on siis luvassa ja tällä kertaa tyylikästä sellaista.
Eli Roth, siis herra ohjaaja, on uusi kyky leffa taivaalla. Näin ollen on vain todettava, että herralla todellakin on lahjoja ja silmää. Silmää usean tusinaohjaajan edestä. Sävyt ovat kohdallaan ja kuvakin ahdistaa, ei vain äänimaailma. Tunnelmaa osaa herra luoda hyvin, kuten Tobe Hooper aikoinaan. Elokuvan tunnelma tuntuu myös kotikutoisen omaperäiseltä, joka on tottakai tervetullut uudistus ja tekee hyvää leffan kannalta. Elokuva nimittäin viljelee pelottelun ja ahdistelun lisäksi myös kieroakin kierompaa mustaa huumoria, joka on onnistuneesti sekoitettu näihin kahteen elementiin ja parasta on, että kaikki pelaavat edukseen.
Käsikirjoituksen puolesta näytän myös vihreää valoa, sillä vaikka elokuva alkaakin teinikauhuille tyypillesti, juoksee se kuitenkin tuota karkuun eksyttäen sen, eikä se myöskään palaa missään vaiheessa. Olin löytävinäni elokuvasta myös sen kolmannen puolen, sillä olin poimivinani elokuvasta niin kunnianosoituksellisia kuin ivallisiakin viittauksia muihin kauhuleffoihin, teinikauhuiluihin ja klassikoihin, kuten Evil Dead ja Moottorisaha Murhat.
Ja lopuksi täytyy yhtyä muidenkin tahojen kanssa toteamukseen, että tästä porukasta kuullaan vielä. Rothista nyt ensimmäisenä veikkaisin.
Kaiken kaikkiaan Cabin Fever on loistava ja monipuolinen kauhuelokuva, joka onnistuu niin pelottelemaan kuin olemaan samalla mielenkiintoinen, hyvin kirjoitettu, eikä onnistu möhlimään pikku ylläreidensä kanssa. Ja loppukohtaus antaa tragikomiikalle jo uuden käsitteen.
nimimerkki: Sano mitä sanot
