Clemens Forell (Bernhard Bettermann) tuomitaan Siperiaan pakkotyöhön. Tuomio on 25 vuotta ja olosuhteet ovat epäinhimillisen raskaat. Leirillä Clemens raataa kuin eläin ja havaittu pakotilaisuus ei johda mihinkään. Saksalainen vankilääkäri Stauffer (Michael Mendl) auttaa Clemensiä pakenemaan neuvoin ja myös varustein jotka tulevat siten enemmän hyödyksi. Leirin kurista vastaava luutnantti Kamenev (Anatoli Kotenyov) on itsepintainen. Matka on pitkä ja sen aikana Clemens kohtaa paitsi stalinistisen järjestelmän julmuuden myös inhimillistä hyvyyttä kuten myös inhimillisiä heikkouksia. Tuhansia kilometrejä ja useita vuosia myöhemmin onnistuu hän lopulta pitämään lupauksensa tulla jouluksi kotiin.
Tarina kotiinpaluusta omaa jotain kiehtovuutta. Siinä on todellinen päämäärä joka herättää kaikissa kaipuuta ja kun matkalla on enemmän kuin yksi este edessä on se vain kiinnostavampi. Hardy Martinsin ohjaama todelliseen tapaukseen perustuva elokuva loistaa useammassa mittakaavassa. Kuvaus paljastaa luonnon voiman ja villin kauneuden ylivoimaisella teholla ja jopa säälimättömän kylmyyden ja kurjuuden keskelle yltää Jumalan apu hänelle joka sitä pyytää. Säälimättömän sortojärjestelmän raakuus tulee esille yhtäläisellä osoittelemattomuudella, mutta samalla maalautuu esiin henkilökohtaista rohkeutta, ystävyyttä ja avuliaisuutta, sillä sitkeydestään huolimatta ei Clemensin ole mahdollista selvitä yksin. Neuvostojärjestelmän sivulliset, jakuutit ja juutalaiset suovat pyyteetöntä apua Clemensille ja etenkin ensiksi mainituista luodaan mitä kaunein kuva.
Bernard Bettermannin suoritus kotiin palaavana Clemensinä ei ole mikään heikko suoritus. Kurjuudessa eteenpäin ponnistava Forell on kuin säikky eläin pelätessään kaikkea, mutta saa mukaan myös suunnatonta vahvuutta. Liikutus puun näkemisestä piirteettömän valkoisella tasangolla on äärimmäisen liikuttava ja hänen eroamisensa jakuuttien keskuudesta on äärimmäisen murheellinen. Silti kaikista liikuttavin hetki on lopussa pitkän matkan ollessa lopulta ohi.
Anatoli Kotenyov antaa säälimättömälle sortovallalle kasvot olemalla tyly, armoton ja täysin piittaamaton ihmishengestä ja myös itsepintaisen raivokas takaa-ajossa. Silti sortojärjestelmän kuri myös määrää hänen toimivalta-alueensa.
Äärimmäisen liikuttava kotimatka, ankara syytös sortojärjestelmälle, ihmiskunnan rappeutuneiden piirteiden säälimätön osoitus, luonnon voimannäyte ihmisen edessä, Jumalan armon osoitus ja oodi ihmisen pyyteettömälle hyvyydelle. Noita kaikkia piirteitä on mukana ja vielä enemmänkin ja lopputulos on loistava mestariteos täynnä upeita kuvia ja vahvaa draamaa joka kaikki keskittyy yhteen mieheen joka ei halunnut kuolla orjuudessa.
