Starship Troopers tapahtuu tulevaisuudessa ja siinä maapalloa hallitsee Federaatio, jossa asepalvelus takaa kansalaisoikeudet, kuten äänioikeuden ja mahdollisuuden osallistua politiikkaan. Elokuvan päähenkilö Johnny Rico (Casper van Dien) päättää värväytyä armeijaan tyttöystävänsä, Carmenin (Denise Richards) perässä. Carmen värväytyy avaruuslaivastoon ja Johnny jalkaväkeen. Sitten arachinidit eli avaruusötökät tuhoavat meteoriitilla Johnnyn kotikaupungin, Buenos Airesin, ja Federaatio päättää julistaa sodan ötököille. Se lähettää jalkaväkensä ja avaruuslaivastonsa toiselle puolelle galaksia tuhoamaan ötökät.
Starship Troopersin Federaatio on kuvattu erittäin fasistisena ja militaristisena. Sen dystooppinen tulevaisuudenkuvaus on ottanut vaikutteita Natsi-Saksasta, kuten Federaation tunnuksen, kotkan. Sotilaidenkin univormut ovat saaneet paljon vaikutteita Natsi-Saksasta. Esimerkiksi tiedustelupalvelun jäsenet nahkatakeissaan toivat heti mieleeni Gestapon. Leffaan luodaan tunnelmaa propagandalähetyksillä, jotka luovat kuvaa mm. ihmisten ylivertaisuudesta ötököihin. Elokuvaan on myös saatu aikaiseksi kaksi kolmiodraamaa. Carmenin ja Johnnyn rakkaustarinaa häiritsee Dizzy (Dina Meyer), joka on ihastunut Johnnyyn ja värväytyi myös jalkaväkeen hänen perässään. Carmeniin taas ihastui hänen lentäjäparinsa. Kolmiodraamat sopivat yllättävän hyvin leffaan. Se ei häiritse kerrontaa yhtään ja tuo kivan pienen romantiikan säväyksen leffaan. Elokuvan alku on kuin suora kopio High School -leffoista.
Casper Van Dien ja Denise Richards tekevät hyvät suoritukset Johnnynä ja Carmenina. Van Dien sortuu välillä pieneen ylinäyttelemiseen, mutta se sopii joihinkin kohtiin hyvin. Dina Meyer tekee myös ihan hyvän suorituksen, mutta potin varastavat Clancy Brown kouluttaja Ziminä ja Michael Ironside luutnantti Rasczakina. Elokuvan uskomattomat erikoistehosteet ovat Phil Tippetin käsialaa, joka valitettavasti myös ohjasi epäonnistuneen Starship Troopers 2:n. Leffan gore-kohtaukset on toteutettu tyylillä, eivätkä ne sorru liiallisen mässäilyyn. Mahtavasta soundtrackista vastaa kreikkalainen Basil Poledouris.
Paul Verhoeven tekee onnistuneimman ohjaustyönsä Starship Troopersissa. Se ohittaa jo loistavat Total Recallin ja Robocopin. Leffalla on pituutta reilut kaksi tuntia, mutta se tuntuu liian lyhyeltä. Olisin kaivannut pikkuisen lisää. Loppu on kylläkin vähän överiksi vedetty. Alussa ötököitä ei saatu tapettua millään, mutta lopussa niitä kaadetaan kuin heinää.
Tähän mennessä olen katsonut Starship Troopersin ainakin viisi kertaa, joista kolme kertaa viikon sisään, enkä ole vielä kertaakaan tylsistynyt sitä katsoessa. Se on aivan loistava paketti sci-fiä ja toimintaa pikkuisella yhteiskuntakritiikillä. Suosittelen.
