Kun nyt tässä on mieli ollut jo jonkin aikaa viritettynä autiolle saarelle (kiitos Lostin) niin tällainen pienimuotoinen saarithrilleri pääsee yllättämään samaan syssyyn koralliriutan takaa.
Kyseessä on vanha kunnon kolmiodraama. Varakas liikemies Jack haaksirikkoutuu autiolle saarelle vaimonsa Jenniferin kanssa. Saarelle pistetään vielä paatin nuori salskea apupoika, Manuel. Kun tähän lisätään ripaus erotiikkaa, mustasukkaisuutta ja vainoharhaisuutta on ainekset hyvään leffaan kasassa.
Saarella ei ole juonellisia häiriötekijöitä, eikä takaumiakaan päästetä sotkemaan tiivistä tunnelmaa kuin ihan alussa. Saaren tai pikemminkin yhden rannan askeettisuus toimii hienosti ja henkilökemiat ovat kaiken A ja O. Joissain kohdissa rusketusvoiteet naamalla kuupoilevan Jenniferin flirttailu menee hiukan ylinäyttelemisen puolelle, liekkö syytä näyttelijässä vai ohjaajassa. Tuo on onneksi kuitenkin pieni juttu ja flirttailun tuoma erotiikka saa unohtamaan hetkittäiset ylilyönnit. Miehet sensijaan suoriutuvat rooleistaan hienosti, etupäässä loistava Billy Zane, joka onkin leffan kantava voima.
Leffa palauttaa jossain vaiheessa mieleen 1989 valmistuneen leffan “Rasvatyyni – matka pelkoon”, jossa Billy Zanen esittämän konnan otteissa oli jotain samankaltaisuutta. Liekkö mies valmistellut itseään Jackin rooliin katsomalla tuota leffaa. Zane on parhaimmilaan juuri puolihullun pahiksen roolissa. Jännää että miehen parhaat roolit sijoittuvat molemmat merelle ja ovat jotenkin niin samankaltaisia. Eipä tästä silti ihan tuon Rasvatyynin kaltaista jännäriä ole koitettu vääntää, mutta jotain vähän sinnepäin.
Miinusta tulee saaren tapahtumien väliin insertoidusta voodoo-papittaresta, joka on Manuelin ex-heila (ei hätää tämä selviää ihan leffan alkumetreillä). Tuo papitar on mielestäni melko turha ja irrallinen hahmo koko leffassa. Pienellä kässärin viilauksella hänestä olisi päässyt eroon. En keksi oikein yhtään järkevää syytä tuolle roolille. Okei, meneehän leffa myös mysteerin puolelle kun voodoo-nukketeatteria on mukana, mutta siinä kaikki. Jos tuon ja muutaman muun pikkuasian asian ei anna pahemmin häiritä niin kyseessä on loistoleffa eikä loppukaan ole ihan se kaikkein käytetyin.
