Jos jollain elokuvalla oli paineita onnistua, niin tällä leffalla Star Wars: The Force Awakensillä. Universaalisesti epäonnistuneiden Episodi 1-3 jälkeen, J.J. Abramsilla oli paljon tehtävää fanien uskon palauttamiseksi elokuvaa kohtaan. Jossain sydämessä kaikki tiesivät että Abrams Star Wars fanina oli halukkain tuomaan tämän sarjan oikeille raiteilleen. Abramsilla oli Sci-Fi oopperoista jo alkukoulutusta Star Trekkien välityksellä, jotka myöskin uudelleen käynnistivät lähes kuolleen elokuva-sarjan, joka esitteli uudet hahmot, ja uuden suunnan.
Tällä kertaa Abramsin pitäisi kahlita TFA:han, alkuperäisen trilogian maaginen tunnelma.
Elokuva starttaa 30 vuotta Jedin Paluun tapahtumien jälkeen. Uusi uhka on noussut Imperiumin tuhkista joka käyttää nimeä Ensimmäinen Ritarikunta. Heidän johtajansa Kylo Renin (Adam Driver) tehtävänä on etsiä Luke Skywalker (Mark Hamill) joka on kadonnut. Myös Leia Organan (Carrie Fisher) johtama Vastarintaliike haluaa päästä Luken luo ennen Kylo Reniä. Sillä välin elokuvaan esitellään uudet hahmot. Daisy Ridleyn näyttelemä Rey on jätteenkerääjä, joka asustelee Tatoiinen kaltaisella hiekkaplaneetalla. Hän törmää BB-8 droidiin joka kantaa Skywalkerin luokse johtavaa karttaa. Yhdessä Finnin (John Boyega) kanssa he lähtevät viemään BB-8:n vastarintaliikkeen luokse. Matkalla he törmäävät vanhoihin tuttuihin ja Rey löytää mysteerisiä asioita itsestään ja menneisyydestään.
Tämän elokuvan tärkein tehtävä on tuoda uudet hahmot uskottavasti pöytään, ja jatkaa vanhojen hahmojen tarinaa kunniakkaasti. Ja tämän elokuva tekee täydellisesti. Heti ensimmäisistä kohtauksista lähtien uudet hahmot saavat sinusta otteen koska he ovat uskottavia, hauskoja ja samaistuttavia ja he sopivat täydellisesti tähän universumiin. Heistä tosiaan alkaa välittämään, ja heidän taustansa ovat äärimmäisen kiehtovia ja mukaansatempaavia. Ensimmäisenä pitää mainita Rey. Hänen hahmonsa loistaa ylitse muiden. Eniten minua kiehtoo se kuinka Reyn hahmo esitetään yleisölle. Hänen enimmäisessä kohtauksessa saadaan ilman dialogia niin paljon tietoa hänestä, ja hänen elämästään, jotta me todella rupeamme välittämään hänestä. Tämä kohtaus on tunteeltansa erittäin voimakas ja hieman surullinen, mutta se asettaa loistavasti meidän sympatiat hänen puolelleen. Ja tottahan toki Daisy Ridley lunastaa kaikki toiveet Reynä. Häntä ei varmasti ole helppo näytellä, koska Rey on niin kompleksi ja syvällinen. Mutta Ridley tuo jokaisen tunteen ja eleen tiettyihin kohtauksiin niin aidosti ja lämpimästi, että se tuo hahmoon tiettyä totuutta ja uskottavuutta. Ridleyn kehonkieli on uskomattoman hieno, koska hahmosta huokuu tiettyä lämmintä ystävyyttä ja rohkeutta, mutta saman-aikaisesti surua ja pelkoa joka loistavasti välittyy hänen silmistään. Elokuvan toinen uusista päähahmoista on John Boyegan esittämä Finn. Jos puhutaan upeasta hahmon kehittämisestä ja taustatarinasta, niin John Boyegan Finn voisi olla sille oppikirja-esimerkki. Hän aloittaa elokuvan Ensimmäisen Ritarikunnan iskusotilaana, ja päätyy taistelemaan tätä vastaan Han Solon ja Chewien kanssa. Ja kuinka humoristisesti ja vakuuttavasti Boyega hahmoansa esittää. Hänellä on myös loistava kemia Han Solon ja Chewbaccan kanssa. Ehkä elokuvan hauskimmat kohtaukset tulevat juuri heidän keskustelujen ja vuorovaikutuksen parissa. Ja tästä voidaan siirtyä Han Soloon joka varastaa elokuvan aivan täysin. Harrison Ford esittää Soloa erittäin ammattimaisesti ja hän on tässä parhaimmillaan sitten Imperiumin Vastaiskun. Ja kuinka hyvin hahmo sopeutukaan tähän elokuvaan ja kuinka tärkeä hän onkaan tälle tarinalle. Lisäksi elokuvassa ilmestyy C-3PO, R2D2, Leia, Luke Skywalker ja tietenkin Chewbacca. Kukaan näistä hahmoista ei ole turhaan elokuvassa, vaan on todellakin osa tätä tarinaa ja jokainen heistä on omalta osaltaan auttamassa alkuperäisen trilogian tunnelman saamiseksi ja siinä he onnistuvatkin lähes täydellisesti. Elokuva onnistuu juuri oikealla tavalla sekoittamaan uutta ja vanhaa.
Ja seuraavaksi pääsemme minun lempihahmoihini koko elokuvassa jotka ovat Kylo Ren ja Kenraali Hux (Domnhall Gleeson). Aloitetaan vaikka Renistä. Mikä eniten ehkä Renissä kiehtoo on hänen äänensä. Hänen äänensä on mysteerinen, pehmeä ja pahansuopa, jota on suorastaan henkeäsalpaavan jännittävä kuunnella. Hän näyttää pelottavalta ja vihaa täynnä olevalta henkilöltä, vaan pinnan alta paljastuu jotan muutakin. Hän ei ole yltäkylläisesti paha. Hän ei ole vielä Sith. Ja tämä myös kiehtoo hänessä. Kuinka monimutkaiseksi ja syvälliseksi hahmoksi Kylo Ren muodostuokaan. Hänet aluksi esitellään pahaksi ja erittäin voimakkaaksi henkilöksi jota ei kannata suututtaa. Vaan hän onkin ristiriitainen hahmo, joka ei ole koskaan saanut kunnon vastusta. Ja kun hän lopussa saa niin…….no eihän se aivan ruusuilla tanssimista ollut.
Keskivaiheilla tapahtuu hänen hahmonsa paikeilla yksi käänne, joka melkein pilasi hänen tarinansa. Vaan ei! Se tuokin juuri oikean tunteellisen painon tälle elokuvalle ja antaa syyn kaikille Renin haluille, motivaatioille ja teoille. Olen enemmän kuin tyytyväinen siihen mitä he tekivät tämän hahmon parissa. Irlantilaine näyttelijä Domnhall Gleeson otti ohjaksiinsa Kenraali Huxin roolin. Hän näyttelee juuri sellaista ärsyttävää, niljaista komentajaa, joka tekee kaikkensa päämääriensä tavoittamiseksi. Pidän erityisesti myös siitä, kuinka Kylo Ren ja Hux näyttelevät kuin veljeksiä, jotka kinastelevat toistensa kanssa ja haluavat saada isäntänsä suosion. Hux antaa myös yhden parhaimmista puheista minkä olen koskaan kuullut, ja se eroaa massavirta puheista Gleesonin mielipuolisella resonanssilla ja ilmeellä.
Huumorin saralla The Force Awakens on sarjan ylimpänä. Huumori on nopeaa ja nokkelaa joka ei tunnu pakotetulta. Chewie antaa muutaman hienon huumoripätkän pelkillä eleillä ja saman tempun tekee myös BB-8. Finnillä ja Sololla on muutamia erittäin viihdyttäviä ja humoristisia sanaharkkoja ja heidän kemiansa törmäävät erittäin värikkäästi yhteen. Myös pää pahis itse Kylo Ren naurattaa katsojaa hänen poikamaisilla rageiluillaan. Huonon uutisen kuullen hän hajottaa huoneen valomiekalla, joka naurattaa mutta samalla tuo myös lisää persoonallisuutta hahmolle.
Tietenkin meidän pitää antaa suuret aplodit J.J. Abramsille upeasta ohjauksesta ja rakkaudesta Star Warsia kohtaan. Hän saa erittäin suuren taakan että myös etuoikeuden jota koko maailma seuraa. Pettymystä ei tultaisi hyväksymään. Mutta hän lunastaa odotukset ja tuo loistavan tunnelman alkuperäisestä trilogiasta. Hän teki joitain loistavia päätöksiä, kuten aidot puvustukset, räjähdykset, ja oikeilla paikoilla kuvaamisen joka tuo alkuperäisen tunnelman takaisin. Hän tuo myös takaisin sen saman hauskuuden ja nopeatempoisen tarinankerronan jotka puuttuivat Episodi 1-3:sta. Hän valitsi parhaat mahdolliset näyttelijät uusille hahmoille kuten Daisy Ridley, John Boyega, Oscar Isaac, ja Adam Driver. Hän myös opasti näitä kokemattomia näyttelijöitä, lämmöllä joka näkyy selvästi valkokankaalla.
TFA:sta löytyy kummiskin negatiivisia asioita. Yksi suurimmista valituksen aiheista on se että elokuva muistuttaa aivan liikaa, episodi nelosta. Myönnän itsekin että elokuvassa on muutama juonenkohta jotka on kopioitu alkuperäisestä elokuvasta, mutta toisaalta tämä on ainut elokuva joka yrittää tehdä jotain uutta. Siinä on uudet hahmot, uusi vihollinen, uudenlaisia teemoja, erilaisia maailmoja ja sen lopetus aukaisee aivan uusia mahdollisuuksia muihin elokuviin. Joten itse en pidä tuota negatiivisena asiana. Elokuvan heikoimmat kohdat tulevat sen motioncapture hahmoista. Maz Kanata on outo ja vähän kömpelösti näytelty. Toinen on Supreme Leader Snoke, joka myös on vähän outo ja pikkaisen ottaa sinua pois elokuvasta. Tämä elokuva kun niin vakaasti nojaa ‘practicalefektseihin’ niin nämä CGI hahmot on helposti havaittavissa. Toisena seikkana nostan keskivaiheilla tapahtuvan käänteen joka aluksi ottaa vähän pois elokuvasta. Teatterissani kuului jopa pientä kikattelua tämän aikana. Sen esille tuominen tuntui jotenkin pakotetulta. Onneksi loppua kohden tämän käänteen vaikutus vain paranee, ja se tuo enemmän tunnetta elokuvaan.
Star Wars: The Force Awakens, aukaisee todella hienosti uuden aikakauden Star Wars elokuville. Leffa ei ole täydellinen, mutta se on superhauska ja viihdyttävä elokuva josta löytyy kunnon juonta, hyvää näyttelemistä ja vaikuttavia toimintakohtauksia. Elokuvan loppu jättää meidät odottamaan kärsimättömästi uutta elokuvaa, ja tässä Abrams todella onnistui. Hän sai meidät rakastamaan Star Warsia uudelleen.
