Reservoir Dogs on pienimuotoinen rikoselokuva epäonnistuneesta timanttiryöstöstä ja sen jälkimainingeista. Tapahtumat sijoittuvat pääosin rikollisten sovittuun kohtauspaikkaan johonkin varastoon. Juonta kuljetellaan takaumien ja nykyhetken kerronnalla. Reservoir Dogs on Quentin Tarantinon ensimmäinen ohjaama ja käsikirjoittama pläjäys. Se on erinomainen esimerkki siitä että loistavaan elokuvaan ei tarvita kasapäin dollareita. Tarinalla on väliä.
Elokuvan alku tekee välittömästi selvän meiningistä. Konnajoukko istuu kahvilassa juuri ennen h-hetkeä ja koodinimeä Mr Brown käyttävä hemmo (Tarantino) esittää oman teoriansa Madonnan ‘ ‘Like a Virgin’ -kappaleesta. Näin tempaistaan katsoja sanansäilän lennolla mukaan keikalle jolta ei ole paluuta.
Näyttelijöiden kohdalla Reservoir Dogs onnistuu nappiin. Näyttelijätyö on hienoa seurattavaa. Joillain tapaa elokuva olikin eräänlainen merkkipaalu monelle siinä vetävälle hemmolle. Steve Buscemi ja Tim Roth mainittakoon hyvinä esimerkkeinä. Michael Madsenillä jopa jäi vähän pahan pojan rooli päälle tosin huonommalla menestyksellä. Oikeastaan Keitel kuului ilmestymisen aikoihin vähän tunnetumpaan kastiin, joskin myös hieman jo unholaan jääneenä äijänköriläänä. No ei hätää, tämän jälkeen hemmo olikin taas täystyöllistetty.
Tarantino loikin elokuvan myötä sellaisen buumin ettei mitään rajaa. Pikkunokkelia käsikirjoituksia alkoi ilmestyä ja elokuvaa apinoitiin erikoisen rakenteensakin puitteessa siellä suun täällä vaihtelevalla menestyksellä. Terävän sanailun sisältäviä takautumien kautta kertovia tarinoita syntyi kuin sieniä sateella. Vaikka leffa sisältää itsessäänkin kopiointia etenkin Tarantinon suosikkien suuntaan, menkööt ne puhtaasti kunnianosoitusten piikkiin. Klassinen pistoolien osoittelu on kuitenkin ladattu täyteen äijäenergiaa, jota saa nykyhollytuotoksissakin seurata oikein olan takaa.
Omassa genressään Reservoir Dogs on kuitenkin kulttitavaraa. Sen tarinankerronnasssa on poikkeuksellisen tehokasta draivia ilman mitään poikkeuksellista kamerakikkailua. Hyvään tarinaan ja vahvoihin elokuvan perinteisiin nojautuen on syntynyt perusklassikko 90-luvun rikoselokuville.
