Tämä elokuva, Hohdon rinnalla, on sellainen johon kehittyi jo pikkupoikana hirvittävä kammo. Siitä ei pystynyt puhumaan eikä sitä todellakaan voinut katsoa toista kertaa. Pelkkä muisteleminenkin aiheutti suuria tuskia. Jonkinlaisena nostalgiapaukkuna kävinkin jokin aika sitten ostamassa elokuvan, kun ekstramateriaaliakin tuntui olevan niin runsaasti. Ja pakkohan ne lapsuuden pelot oli joskus kohdattava! Pienempänä elokuva aiheutti lähinnä pelkkiä inhoreaktioita, mutta näin hieman varttuneempana ne eivät ole niin isosti esillä. Alkuperäiseen Howard Hawksin version kanssa tällä ei ole juurikaan mitään yhteistä. Pidän tätä versiota parempana.
Yli 100 000 vuotta sitten ulkoavaruudesta rysähti Maahan avaruusalus, jonka norjalainen tutkimusryhmä tulee kaivaneeksi esiin Etelämantereelta 80-luvun alussa. Muutamia kuukausia myöhemmin Etelämantereella, amerikkalaisen tutkimusalustan puolella, todistetaan harvinaista näkyä: norjalaiset miehet yrittävät saada kivannäköisen koiran hengiltä kiväärien ja kranaattien voimin. Amerikkalaiset ampuvat hullun norjalaiskaksikon, syystä että yksi koiraan tarkoitetuista harhaluodeista osuu erästä ryhmän jäsentä jalkaan. Kukaan tutkimusryhmän jäsenistä ei keksi mitään järkevää selitystä sille, miksi koiraa jahdattiin. Myöhemmin sekin selviää, mutta silloin sillä ei ole enää paljon merkitystä, kun kerta ollaan kaukana sivistyksen parista jossain Jumalan selän takana. Jos joku olisi vain ymmärtänyt norjaa!
Halloweenin ohella John Carpenterin paras elokuva. Loistavasti äänitetty, hienosti kuvattu ja hyvin näytelty. Erikoistehosteet ovat erittäin vaikuttavan näköisiä. Jos nykypäivänä sama olisi tehty tietokoneella, lopputulos ei tulisi olemaan läheskään näin vakuuttava. Lavasteet on tehty huolella, jonka ansiosta luovat illuusion oikeasta Etelämantereesta.
Vaikka jokainen näyttelijä hoitaa hommansa loistavasti, henkilöhahmot jäävät auttamatta pinnallisiksi. Jos elokuva olisi ollut puolikin tuntia pidempi, hahmoihin olisi voinut saada enemmän syvyyttä, mikä taas olisi edesauttanut elokuvan pelottavuutta. Asiat tuntuvat etenevän muutenkin aikamoisella kiireellä. Tämmöisenäänkin elokuva on suorastaan hyytävä, mutta jää vain kuviteltavaksi millaisen siitä olisi voinut saada. Koko lyhyehkön kestonsa ajan pitää kuitenkin tiukasti kiinni istuimella, lukuun ottamatta muutamia jännittävän kohtauksen keskeyttäviä huulenheittoja, jotka onnistuvat havahduttamaan katsojan hetkellisesti. Esimerkiksi kohtauksessa, jossa muukalainen näyttää todelliset kyntensä, yhdellä roolihahmolla on aikaa leikkisästi tokaista: “You’ve got to be fuc##ng kidding!?” Huumoria viljellään paljon elokuvan alkupuolella, mutta ei näin typerällä ja tönköllä tavalla. Loppupuolella leikki on nimittäin hyvinkin kaukana.
Mutta musiikkipuoli on mahtavaa. Ennio Morriconen säveltämä yksinkertainen, mutta painostava musiikki hoitaa hommansa täydellisesti. Voisiko tähän pätkään muunlaisia musiikkeja kuvitellakaan? Elokuvan piinaavasta tunnelmasta onkin n. 40% musiikin ansiota. Morricone on mies, joka taitaa kaikki tunnetilat. Suurin ihmetyksen aihe on elokuvan alhainen ikäraja. Se on nimittäin vain K-15, vaikka itse olisin kyllä nähnyt K-18 leiman tarpeelliseksi (ei tosin sisällä seksiä eikä rankkaa kielenkäyttöä). Se on silti aika raaka, eikä varmastikaan sovellu heikkohermoisille.
Eräässä kohtauksessa tohtori tutkii tietokoneen avulla vieraan olion DNA:ta ja sen yhteensulautumista ihmisen DNA:han. Tietokone ilmoittaa ryhmän todennäköisyyden selvitä hengissä, ja siinä sivussa koko ihmiskunnan. Tästä heräsikin kysymys: minkälainen tietokone 80-luvulla osasi tutkia tuntemattoman olennon solua ja sen käyttäytymistä, ja näiden tutkimusten avulla tehdä täydellisen analyysin koko ihmiskunnan tulevaisuudesta? Tuskinpa nykyäänkään mikään pystyy, mutta tätä asiaa ei kai ole tarkoitettu pohdittavaksi. Muutamista pienistä kompastuskivistään huolimatta The Thing on erittäin nautittava kokemus.
DVD:llä on runsaasti ekstramateriaalia. Kommenttiraidalla elokuvan päätähti Kurt Russel ja ohjaaja John Carpenter kommentoivat yhtä sun toista, enemmän tai vähemmän asiaan liittyen. Poikkeuksellisesti hauska kommenttiraita muuten niin synkässä elokuvassa. Leffan kuvanlaatu on tarkkaa, joka saa näyttämään lumenkin houkuttelevalta. Klassikkoelokuva, jota suosittelen erityisesti pimeisiin talvi-iltoihin.
nimimerkki: Low Rider
