Tom Reagan (Gabriel Byrne) toimii kaupungin suuren rikollispomon, Liam “Leo” O’Bannonin (Albert Finney), tärkeänä neuvonantajana. Tom ei ole väkivallan ihailija, vaan hänen isoin valttinsa on hänen suuri viekkautensa ja neuvokkuutensa. Tomilla on kuitenkin raha-ongelmia ja asiaa ei auta perään huohottavat velkojat, jotka ovat valmiita katkomaan toisen kintut saadakseen rahansa. Kaiken lisäksi Tomin ainoa naisystävä, Verna (Marcia Gay Harden), on sattumoisin Leon rakastajatar. Pian onkin mafiasodan aika kun mafiapomo, Johnny Caspar (Jon Polito), haluaa Veran veljen, Bernien (John Turturro), pois päiviltä. Leo ei suostu tähän ilman Tomin neuvoja. Kun kova paikka kahden kilpailevan mafiaheimon välillä on käsissä, Tom joutuu aseettomana sotivien heimojen väliin.
Miller’s Crossingin suurimmat valttikortit ovat sen loistavat näyttelysuoritukset, nerokas kässäri ja energinen ohjaus. Gabriel Byrne on suorastaan ilmiömäinen nuorena irlantilaisgangsterina. Jon Polito on mahtava Johnny Casparin roolissa. Ja John Turturro nilkki-Bernien roolissa on loistava kuten aina. Albert Finney on myös mahtivedossa. Loistava Steve Buscemikin käy vilahtamassa.
Miller’s Crossing on coenmaiseen tapaan mustan huumorin säväyttämä, mutta silti armottoman tyly kuvaus juutalais- ja irkkumafiasta. Kieltolain aikaan sijoittuva tarina on kerrottu upeasti film noir -perinteitä kunniassa pitävällä tavalla ja kuvattu lähes täysin Tom Reaganin silmin, jolloin katsojan on entistä helpompi samaistua tuohon loistavasti kirjoitettuun hahmoon.
Miller’s Crossing ei yllä aivan Big Lebowskin tai Fargon tasolle, mutta sen loisteliaisuutta ei tule aliarvioida. Veljesten persoonallinen tyyli ei pääse vielä Miller’s Crossingissa täysiin lukemiinsa, mutta missään nimessä ei tämäkään mikään tavallinen elokuva ole, sen varmistaa mieletön musta huumori. Miller’s Crossingissa yhdistyy paljon sellaista mitä ei olisi tämän sortin elokuvalta ikinä uskaltaisi odottaa; se on toki armottoman tyly, mutta meno yltyy välillä niin letkeäksi, että suunpielet nousevat väkisinkin ylöspäin. Lopun porraskohtaus on sekä ikimuistoinen että jumalattoman karu, siinä ei sitten taasen ole tippaakaan huumoria.
Suomesta ei vieläkään löydy DVD-julkaisua Miller’s Crossingista, mutta jäädään toivomaan että tulevaisuudessa asia korjataan. Brittiläisessä löytyy kyllä ruotsalaiset (!) tekstit, muttei suomalaista. Irlantilaisen murteen täysin tajuaminen vaatii ainakin allekirjoittaneella suomenkieliset tekstit.
Puhdasta viihde-elokuvaa etsivät; jatkakaa etsimistä. Niille, joille muut veljesten elokuvat ja/tai mafia- ja gangsterileffat uppoavat, on Miller’s Crossing ehdottoman suositeltavaa katsottavaa. Miller’s Crossing on ihailtavan hieno elokuva, jonka katsoo mielellään useammankin kerran. Kun kaikki osa-alueet ovat näin hyvin kunnossa, en voi olla antamatta täysiä pisteitä.
– “Look in your heart! Look in your heart!”
– “What heart?”
nimimerkki: The Wolf
