Noniin, nyt kun Anttila on halvoilla hinnoillaan tarjonnut loistavan mahdollisuuden tutustua Kurosawan uudempaan tuotantoon, ei siitä voi kieltäytyä. Ran oli ensimmäinen Kurosawan värillinen elokuva jonka näin. Se on samalla myös loistava todiste siitä, että mustavalkoinen elokuva ei voi olla täydellinen. Ran tuo värillisille elokuville kokonaan uuden merkityksen. Mutta ei se suinkaan tarkoita sitä että Ran olisi pelkästään hieno visuaalinen elämys. Kauniin kuoren alla piilee myös loistava elokuva.
Tarina lähtee liikkeelle kun vanha klaaninjohtaja Hidetora on siirtymässä eläkkeelle. Hän jakaa valtansa kolmen pojan kesken, joista vanhin saa kuitenkin huomattavasti suurimman vastuun, johon kuuluu mm. suurin linnoitus. Kahdelle muulle pojalle jää pienempi omaisuus, jonka johdosta toinen pojista avaa suunsa ja häpäisee isänsä suorapuheisuudellaan. Tästäkös isä suuttuu ja jättää pojalleen hyvästit lopullisesti. Ja lopulta osapuolet ajautuvat riitoihin, joita sitten loppuaika selvitellään.
Kuten jo totesin, loistavien juonikuvioiden ohessa suurimman osan huomiosta vie elokuvan suorastaan häikäisevä visuaalinen ilme. Erityisesti jokainen luonnon helmassa kuvattu kohtaus on kuin taidemaalaus, hienoja maisemia yhdistettynä kauniisiin väreihin. Myös taistelukohtauksien toteuttaminen on ensiluokkaista, joka lisää elokuvaan huomattavasti potkua.
Näyttelijöistä en sano mitään, en tunnistanut yhtäkään naamaa, eli täysin tuntematonta porukkaa. Joka tapauksessa he hoitavat hommansa riittävän hyvin, mitään mestarillisia suorituksia ei kuitenkaan nähdä. Jos nyt jostain pitäisi valittaa, niin pidemmän päälle Hidetoran henkilökohtainen viihdyttäjä oli melko ärsyttävä ilmestys.
Mitäpä tästä muuta voisi sanoa, Kurosawan paras? Ei aivan, tästä jää puuttumaan se jokin mitä nähdään Seven Samuraissa, Ikirussa sekä Rashômonissa. Mutta on tämä ehdottomasti Kurosawan parhaita, henkilökohtaisella Kurosawa-listallani neljäntenä kuten tuosta jo saattoikin ymmärtää.
nimimerkki: Scuzzball
