Impostor eli soluttautuja on vuoteen 2079 sijoittuva Scifi-pläjäys, jossa aluksi pistetään katsoja oikeisiin sfääreiheihin uutisflasheilla. Tämän jälkeen tarina voikin alkaa. Uutismainen alku on sen verran nopeaa tarinaa sunnuntai-illalle, että sen sulatteluun menee tovi ja osa juonestakin hukkuu tausta-ajona suoritettavan mietinnän puitteisiin.
Impostoria vaivaa tuo sama Scifi-asetelma, johon on törmännyt joskus satunnaisesti muitakin genren pläjäyksiä katsoessa. Leffan sisäiseen maailmaan pääsy on hiukan työlästä ja vaati turhan paljon ajattelua. Sinänsä tuo työstäminen omassa mielessä on tässä tapauksessa hiukan turhaa. Vaikka moninaisia termejä vilisee ruudussa niin Impostor on yhden asian simppeli ja tylsä leffa, joka ei mietitytä jälkeenpäin oikeastaan ollenkaan vaan saa päälle hölmön läpihuutovaikutelman.
Ihmisiä älykkäämpi rotu (centaurit) soluttautuvat ihmiskuntaan murhaamalla alkuperäisen henkilön ja laittavat tilalle nanoteknologiaa hyväksikäyttäen rakennetun androidin, jonka sisässä on ydinpommi. Päämääränä on valloittaa tellus-kuulamme. Scifi-genressä moinen kropan korvaaminen ei ole kovinkaan uusi homma. Poliisit ajavat Olhamia esittävää Gary “silmäpussi” Siniseä oikeastaan koko leffan ajan takaa, koska tämän oletetaan olevan pommia kantava androidi. Garyhan pakenee tulevaisuuden kaupungissa sen minkä kintuistaan pääsee. Siinäpä se pääpiirteittäin on tämän leffan anti.
Lavasteet ja muut puitteet on kyllä kunnossa, mutta tarina ei nappaa sitten yhtään. Loppu on hiukan yllättävä, joka tosin turhauttaa tarinan päälle entistä enemmän.
