Taken on mm. Steven Spielbergin tuottama TV-sarja, jota Suomen televisiossa ei vielä tätä kirjoittaessani ole näytetty. Kenties sarja joskus tulee Suomenkin kansalle nähtäväksi. Sarjahan on voittanut jonkin verran palkintoja rapakon toisella puolella, joten odotukset senkin osalta ovat heti aluksi korkealla. Koska kyseessä on pitkä sarja enkä jaksa katsoa televisiota 15 tuntia putkeen, tämä tykitys on enemmänkin päiväkirjamainen, jossa olen kirjoittanut ajatuksiani jokaisen katsotun jakson jälkeen. Katsoin sarjan kolmena peräkkäisenä päivänä, joten nyt olisi aika käydä ulkona haukkaamassa happea.
Kyseessähän on mielikuvituksellinen scifi-sarja, jossa seurataan ulkoavaruudesta saapuvien vierailijoiden vaikutuksesta kolmen suvun tapahtumiin neljässä sukupolvessa. Jotkut alkuajan hahmoista ovat mukana loppuun saakka ja toiset taas väistävät muiden tieltä. Tämä aiheuttikin ainakin minulle hieman päänvaivaa ajoittain.
Jakso 1: Beyond the sky
Ensimmäisen jakson päätehtävä on tietenkin esitellä sarjan päähahmot, joiden jälkeläisten ja sukulaisten tapahtumia tullaan seuraamaan tulevissa jaksoissa. Jakson päähahmot ovat Kapteeni Crawford, tarjoilija Sally Clarke ja lentäjäkapteeni Keys, jotka kaikki ovat eri tavoin kosketuksissa Roswellin tapahtumiin 1940-luvun lopulla. Kapteeni Crawford on utelias selvittämään ja hyväksikäyttämään ulkomaailman muukalaisten salaisuuksia, mutta työ ei ole helppoa, koska muukalaisten teknologia tuntuu olevan liian monimutkaista maan asukkaille. Tarjoilija Clarke on suoraan kosketuksissa ulkomaailmalaisen kanssa, eikä saa vierasta mielestään vuosienkaan jälkeen. Lentäjäkapteeni yrittää selvittää muistikuviaan sodasta, jotka eivät ole ihan tavallisia sodastapalanneen muistoja. Muistoissa ja painajaisissa mieleen palaavat vieraat, jotka yhä edelleen vainoavat miestä myös unien ulkopuolella.
Jakso muistutti hieman liian paljon niitä kaikkia televisiosarjoja ja elokuvia, joita me kaikki olemme aiheesta nähneet. Tarinat Roswelliin tipahtaneesta ufosta ja henkiinjääneestä oliosta ovat jo niin loppuunkäytettyjä, että sarjan katsomisen jatkaminen on vaakalaudalla jo tässä vaiheessa. No pakkohan tuota on jatkaa kun on boksista kovan hinnan maksanut. Oli tietenkin tavallaan odotettavissakin että ensimmäinen jakso on vain taustojen esittämistä ja hahmoihin tutustuttamista.
Jakso 2: Jacob and Jesse
Toisen jakson tapahtumat sijoittuvat noin 11 vuotta ensimmäisen jakson jälkeen, vuosiin 1958-59, jolloin parilla merkittävällä hahmolla on jo kymmenvuotiaat jälkeläiset, joilla myös on jonkinlainen merkitys ulkomaailmalaisten suuressa suunnitelmassa, joka tässäkin jaksossa vielä jää epäselväksi. Yksi lapsista on puoliksi avaruusolento ja toinen on yhteydessä vieraisiin isänsä kautta. Kapteeni Crawfordin tutkimukset ja vieraiden etsiminen jatkuu, eikä näiden teknologia meinaa vieläkään avautua edes maan johtaville tiedemiehille.
Nyt aletaan jo pääsemään hieman syvällisemmin sisään päähahmojen (joita siis on myös tullut 11 vuodessa lisää) rooleihin vieraiden suuressa suunnitelmassa. Jakso tuntui jo huomattavasti mielenkiintoisemmalta kuin avausjakso, joten odotukset ovat tässä vaiheessa korkealla jatkon suhteen. Roolityöskentelystä ja juonesta en vielä tässä vaiheessa vedä kovin pitkällevieviä johtopäätöksiä, mutta kyllä hahmoille on valittu pätevät näyttelijät ja juonikin näyttää monimutkaistuvan mielenkiintoisempaan suuntaan.
Jakso 3: High hopes
Vuonna 1962 Yhdysvaltoja ja maailmaa piti jännityksessä Kuuban kriisi, mutta sellainen pikkuseikka kun maailmanlopun uhka ohitetaan tässä sarjassa pikaisen ohimennen. Nythän on kuitenkin kyse paljon vakavammista asioista, ainakin jos ylennyksen saaneelta Majuri Crawfordilta kysytään. Tässä kolmannessa osassa aiemmin esiteltyjen päähahmojen polut kohtaavat ja jokaisella on omat syynsä kertoa tai olla kertomatta kokemuksistaan vieraiden kanssa. Majuri Crawfordilla mopo karkaa pahemman kerran käsistä ja lentäjäkapteeni Keysin poika osoittaa luottamusta ihan väärään suuntaan yrittäessään selvittää viimeaikaisia yliluonnollisia tapahtumia.
Jakso oli mielenkiintoarvoltaan ensimmäisen ja toisen jakson välimaastossa. Alien-kliseitä viljeltiin väliillä melko runsaastikin, mutta ei kuitenkaan yhtä paljon kuin ensimmäisessä jaksossa. Jakso tarjosi mielenkiintoisia ja yllättäviäkin käänteitä ja herätti useita kysymyksiä jatkon osalta. Minusta tuntuu siltä että sarja vangitsee minua tiukemmin otteeseensa enkä voisi edes kuvitella lopettavani sarjan katsomista nyt.
Jakso 4: Acid tests
Nyt jo everstiksi ylennyt Crawford on vuonna 1970 jo harmaantunut mies, joka edelleen etsii vastauksia kysymyksiinsä vieraista. Neljännen jakson pääosassa nähdään lähes yksistään Crawfordin nuorempi poika, joka matkustaa Alaskaan selvittääkseen sieltä löytyneiden seinäkirjoitusten merkityksen ja yhteyttä isänsä aiemmin löytämään ufon palaseen.
Tämä on selvästi paras jakso tähän mennessä. Tosin jakso ei tuntunut kovin scifiltä, vaikka kaikki tapahtumat siihen suuntaan edelleen viittasivatkin. Jaksossa oli hyviä trillerinomaisia piirteitä, jotka pitivät katseen liimattuna ruutuun. Olettaisin että seuraavissa jaksoissa tullaan näkemään lisää muiden aloitusjaksossa esiteltyjen hahmojen ”soolojaksoja” ja odotan niitä mielenkiinnolla.
Jakso 5: Maintenance
Vuosi on 1980 ja eversti Crawfordin poika Eric on ottanut hoitaakseen isänsä tehtävät huippusalaisessa ilmavoimien ufoyksikössä. Poika osoittautuu monellakin tavalla isänsä pojaksi, eikä se ole pelkästään hyvä asia. Tarjoilija Clarken vanhin poika Tom on Amerikan ykkösskeptikko, ainakin mitä ufoihin tulee. Hänelle selviää kuitenkin asioita jotka saavat miehen epäilemään omia tähänastisia uskomuksiaan. Lentäjäkapteeni Keysin poika Jesse pyrkii edelleen pääsemään eroon vieraista, jotka aika-ajoin ilmestyvät epätoivottuina vieraina Jessen ja nyt myös tämän perheen luo.
Hohhoijaa, olipas väsyttävä jakso. Siinä käsiteltiin aivan liian paljon vain ihmisten välisiä suhteita, ja koko scifi-touhu jäi kauas taka-alalle, poislukien loppua, joka enteilee tietenkin hyvää jatkoa ajatellen. Viimeistään tässä jaksossa katoja alkaa pohdiskelemaan kuka onkaan kenen jälkeläinen ja miten tämä liittyy muiden perheiden tapahtumiin. Kuvioissa alkaa olemaan jo viimeinen sukupolvi jota sarjan aikana seurataan ja kaksi viimeistä levyä käsitteleekin ajanjaksona nykypäivää.
Jakso 6: Charlie and Lisa
Jakson pääosia vetävät tällä kertaa tarjoilija Clarken teini-ikäinen lapsenlapsi Lisa Clarke ja lentäjäkapteeni Keysin aikuinen pojanpoika Charlie. Lisa asustaa isäpuolensa kanssa ja elää normaalia teinielämää, kunnes hänelle selviää oma yhteytensä vieraisiin. Charlie puolestaan on jo hermoromahduksen partaalla vieraiden ”yhteydenotoista” johtuen ja tekee kaikkensa päästäkseen niistä eroon. Eric Crawford onnistuu viekkaudella saamaan isänsä aloittaman työnsä takaisin ja jatkaa sinnikkäästi Clarken suvun menneisyyden selvittämistä George Bush ”viisaamman” rahoittamana 1990-luvun alkuvuosina.
Tämä jakso oli väsyttävä. Se sisältää liiaksi erilaista tunteilua ja scifi-puoli on jälleen jätetty niin kauas taakse, että voisi helposti kuvitella katsovansa vaikka Kauniita ja rohkeita. Nyt oikeasti hieman pelottaa mitä sarjan viimeiset osat tuovat tullessaan. Toivottavasti ei ainakaan lisää tällaista.
Jakso 7: God’s equation
Sarjan seitsemäs jakso ajoittuu muidenkin loppujaksojen tapaan nykypäivään. Tässä jaksossa keskitytään lähes kokonaan Lisa Clarken 9-vuotiaan pikkuvanhan ja yliviisaan Allie-tyttären elämään ja suhteeseen vierailijoihin. Lisäksi nähdään kuinka omena ei todellakaan putoa kauas puusta Crawfordien suvussa, ei edes kolmannessa polvessa.
Jos edellinen jakso oli jo puuduttava, niin huonompaan suuntaan mennään edelleen. Kylkiä piti käännellä sohvalla vähän väliä että edes jonkinlainen aktiviteetti pitäisi minut hereillä. Mahtaako sarja tästä enää palautua hyväksi scifi-sarjaksi, vai pysyykö tämä nyt tällaisena sivuraiteille levinneenä sarjana, jota ei enää edes scifiksi voi sanoa.
Jakso 8: Dropping the dishes
Pikku-Allie on joutunut armeijan kynsiin, jossa häntä pidetään syöttinä ansassa, jossa saaliiksi toivotaan ufoja ja ulkoavaruuden asukkeja. Houkuttelu vaan ei olekaan ihan niin yksinkertaista kun ilmavoimissa kuvitellaan. Armeijan suhtautuminen avaruusvierailijoihin on samanlaista kuin ihmisillä yleensä muissakin sarjoissa ja elokuvissa, eli pelonsekaista ymmärtämättömyyttä.
Nyt aletaan pääsemään takaisin kunnollisen sarjan raiteille. Jaksossa riitti toimintaa ja jännistystä kun paremmassakin laatusarjassa. Tämän jakson jälkeen jäin taas odottamaan seuraavan jakson.
Jakso 9: John ja jakso 10: Taken
Itse jaksoista on hyvin vaikea kertoa mitään spoilaamatta sarjan loppuratkaisua, joten en kerrokaan juonesta enää mitään. Nämä kaksi viimeistä jaksoa olivat keskinkertaisia, mutta loppuratkaisu oli hieman turhan helposti arvattava ja liian pitkään venytetty. Ihan hyvä maku siis ei itse lopusta jäänyt ainakaan tähän suuhun.
Lopputunnelmat:
Sarjaa tuskin tulee katsottua toistamiseen, kun se saapuu Suomen televisioon. Steven Spielbergin nimen liittäminen sarjaan on selvästikin ollut vain rahastuskikka, tai sitten miehellä on maku ja tyylitaju heikentynyt aiemmista tuotoksistaan. Tosinhan Spiilu ei ohjannut näistä jaksoista yhtään, vaan oli hankkimassa niille rahoitusta.
Loppujen lopuksi koko katselu-urakasta jäi mieleen vain tyhjyyttä. Tässäkö tämä nyt oli ? Ei siis mitään mullistavaa tai mieleenpainuvaa, kuten odotuksissani hieman uumoilin. Katsottuani jaksoja annoin jokaiselle jaksolle pistemäärän ja näiden keskiarvoksi muodostui loppulaskennassa 3,25 (3,5/4/3,5/4,5/2,5/2/2/4/3,5/3). Antamani pistemäärä on siis pyöristetty sen mukaan, millainen maku koko sarjasta jäi suuhun.
