Eräänä kauniina päivänä olin kirjastossa etsimässä luettavaa, kun silmääni osui Markku Sadelehdon toimittama novellikokoelma ”Musta kivi”. Novellit olivat pääosin aika kökköä luettavaa, mutta mukaan oli eksynyt myös laadukas nimitarina. Tutustuin kyseisen novellin kirjoittajaan tarkemmin, ja paljastui että kyseinen herra – Robert E. Howard nimeltään – loi hahmon nimeltä Conan Barbaari. Miehen veriset barbaarivisiot siirrettiinkin valkokankaalle jo 1980-luvulla, mutta hänen oma tarinansa sai odottaa vuoteen 1996. Silloin siis valmistui elokuva nimeltä Avara maailma joka perustui Howardin tyttöystävän muistelmiin. Naispääosaa esitti Renée Zellweger joka tämän leffan myötä aloitti nousunsa TV-elokuvista maailmanmaineeseen.
Avaran maailman juoni siis perustuu tositapahtumiin. Elokuvan potentiaalisimpiin katsojiin kuulunevat romantiikannälkäisten lisäksi Howardin fanit, joskaan heille tarina ei ainakaan pääpiirteissään tarjoile mitään uutta. Robert “Bob” Howard (Full Metal Jacketissa loistanut Vincent D’Onofrio) on komea mutta vähintäänkin omalaatuinen mies, jolla on vähänlaisesti ystäviä mutta luonnottoman läheinen äitisuhde. Työkseen hän kirjoittaa fantasia- ja kauhunovelleja Weird Talesin tapaisiin lehtiin, jotka kysyjästä ja vastaajasta riippuen ovat joko väärinymmärrettyjen nerojen ainoa mahdollinen julkaisukanava tai sitten silkkaa roskaa. Vaikka suhteeseen ei kuulukaan mitään “likaista”, se lähentelee sairaalloisuutta. Tätä kuviota saapuu sekoittamaan nuori ja kaunis Novalyne Price (Zellweger) joka saa Howardilta vastakaikua tunteisiinsa. Loppuelokuva sujuukin melko romanttisissa merkeissä, mutta ongelmia aiheuttaa Howardin ilmeinen eriskummallisuus, joka nykyään diagnosoitaisiin skitsofreniaksi.
Elokuvassa on hyvää jännitettä, mutta minun kohdallani hommaa tietysti pilasi se että tiesin loppuratkaisun jo etukäteen. En silti usko Avaran maailman olevan ennalta-arvattava. Elokuvassa on hieman komediaa lähenteleviä hetkiä mukana, kuten kohtaus jossa Ellis lukee Howardin kirjoittamaa novellia ja punastuneena tulee tarkistaneeksi oman rintamuksensa koon. Kiusallisen ja koomisen rajamailla liikkuvat kohtaukset jossa Howard intoutuu selittämään julkisella paikalla kovaan ääneen kirjojensa kirjaimellisesti barbaarista sisältöä. Samaistuminen uskottaviin henkilöhahmoihin on helppoa, ja draama saa hyvää syvyyttä niin pettävine onnellisine hetkineen, kuin tosielämän karuuden potkaistessa onnettomia päähenkilöitä päähän kerta toisensa jälkeen. Tarina kulkee melko verkkaisesti mutta ei varsinaisesti kyllästytä missään vaiheessa, pikemminkin rauhallisuus antaa kerronnalle aikaa syventää tarinaa ja henkilöhahmoja realistisen kiirettömästi.
Mutta siltikin Avara maailma on loppujen lopuksi melko keskinkertainen draama. Tosipohjaisesta tarinasta olisi saanut irti paremmankin elokuvan, mutta toisaalta hyvä näyttelijätyö kohottaa osakkeita, samoin vakavienkin aiheiden asiallinen ja ihmisläheinen tarkastelu. Howardin fanina haluaisin kovasti pitää tästä, mutta eipä tämä nyt suoranaisesti murhaakaan kaikkia muita elokuvia. Ei elokuva silti mikään surkea tekele ole. Conanin luojasta kiinnostuneille elokuva on tietysti pakollinen nähtävä, mutta muiden kannattaa katsoa sitä varauksin. Jos vietät aikaasi mieluummin Rambon parissa, ei kannata katsoa ollenkaan.
