Kari Hotakainen on minulle tuntematon heppu, mutta tämä teki kyllä vaikutuksen. Pitäisi ehkä lukea kyseinen kirja. Kun tämän lainasin, niin ajattelin, että katsotaan minkälainen tämä on.
Muihin Suomalaisiin elokuviin verrattaessa tämä tekee poikkeuksen, minun mielestäni, juuri omituisuudellaan. Pelkästään lähtökohdat tarinalle ovat jo niin kieroutuneet, ettei tästä voi odottaa muuta kuin hullun myllyä. Ja sen tästä saakin, hullunmyllyn. Mutta aika onnistuneen sellaisen, suomalaiseksi.
Kirjailija, joka kirjoittaa sompeilustaan, ei mitään ihmeellistä, mutta tämän pätkän hahmot ne vasta ovatkin omituisia, ja varsinkin poliisi päällikkö, joka suorastaan toivoo, että eteen astuisi todellisia haasteita, teki todellisen vaikutuksen. (sori jos typi eikaku typotan) =)
Alku töksähtelyjen jälkeen päästiin vauhtiin, miten kirjailija, nynny, hiljainen, olematon, muuttuikin yhtäkkiä renegadeksi, häikäilettömäksi. Tulos on ällistyttävä, Martti Suosalo tekee mahtavan suorituksen miehenä, joka todella ajaa omia intressejään saadaksen italialaisen taidon näytteen, alfa romeon, jonka avulla kieroutunutta kirjaa kirjoitettaisiin.
Sitten astuu kuvaan viina. Koko ajan on käsillä se arvaamaton tekijä, mitähän seuraavaksi tapahtuu, mutta lopputulos, on jollakin lailla kesken eräinen, tämä on kuin lyhyt elokuva (mitä se taitaa ollakin).
Loppujen lopuksi olisi tästä toivonut enemmän, mutta lopulta ajatellen kokonaisuutta, hahmot pelastavat omituisuudellaan.
Eka tuomioni on kaksi ja puoli tähteä: Hyvästä yrityksestä, hyvistä hahmoista, ja jokseenkin hyvästä tarinasta, mutta miinusta keskeneräisyydestä ja jotenkin olemattomuudesta, jättää vähän kylmäksi, jäätyneeksi kysymysmerkiksi.
