Yksi Rykämö-konsernin omistajista, rikas tyhjäntoimittaja Bruno Rygseck (Jussi Jurkka) liukastuu saippuaan, lyö päänsä ja hukkuu ylellisen kylpyhuoneensa ammeeseen. Komisario Palmu (Joel Rinne), hänen nimetön apurinsa (Matti Ranin) ja Kokki (Leo Jokela) lähetetään tutkimaan asiaa ja Brunon talo on suorastaan epäillyttävän täynnä tuttavia. Hovimestari Veijonen (Leevi Kuuranne) on yksi merkittävä tietolähde Brunon vähemmän miellyttäville tavoille, mutta murhaaja on tehnyt erehdyksen. Värikkäässä epäiltyjen joukossa on kireä insinööri Vaara (Matti Oravisto), kirjailija Mika Waltarin [I]alter ego[/I] Laihonen (Leo Riuttu) ja joukko sukulaisia Amalia Rygseckin (Saara Ranin) arvovaltaisella johdolla.
Joel Rinne johtaa suljetun huoneen mysteerin selvittämistä vakaalla karismalla, missä on kuitenkin kykyä teeskennellä tyhmempää kuin hän on. Karhea poliisimies kylläkin näkee kaikki yksityiskohdat, kiristää esille muistikuvia ja paljastaa tapauksen taustalla piilevän hulluuden ja rappion. Matti Ranin ja Leo Jokela ovat koomisina piristeinä Palmun arvovaltaiselle tutkinnalle ja Leevi Kuranteen hyytävän rauhallinen suoritus Batlerina laittaa kyynisen ja pokerinaamaisen hovimestarin vähemmän mairittelevaan valoon. Jussi Jurkka ei paljoa ehdi olla elokuvassa, mutta hänen maaninen, ilkeä suorituksensa osoittaa synnynnäisen rikkauden mukana tulevan henkisen rappion ja Saara Raninin kiukkuinen Amalia Rygseck taas noudattaa samaa rappion linjaa, joskin eri tavalla.
Olavi Tuomen jyrkkä kuvaus pitää tarinan visuaalisesti erittäin kiinnostavana eikä ohjauksesta vastaavan Matti Kassilan sovitusta pidä moittia, joskin harmillisesti tulee ilmi se että kyseessä on ensimmäinen Palmu-elokuva, joskin se on sovitettu toisesta Palmu-kirjasta mikä antaa tiettyä rikkonaisuutta tarinan lähtökohtiin. Onneksi tarina etenee ongelmitta vaikka takaumia on luvassa ja käänteitäkin on luvassa useampi kuin yksi. Kassila välttää periodielokuvan ansat pysyttelemällä sisätiloissa ja käsittelee päähenkilöitään asianmukaisella nasevuudella. Jopa arvovaltainen Palmu on hienoisen irvailun kohteena, joskin tarina pysyy tiukasti murhassa joka on suora seuraus Brunon itsensä syvästä olemuksesta.
Lopputulos on laadukas rikosdraama suljetun huoneen mysteerinä, joskin pienet rypyt sovituksessa estävät täydellisen mestariteoksen aseman. Joel Rinne hallitsee elokuvaa suvereenilla vallalla ja huumoriakaan ei ole unohdettu. Laadukas rikoselokuva minkä loppuratkaisu ei todellakaan ole helpolla arvattavissa, mikä on hyvän rikoselokuvan edellytys ja dialogi on myös erittäin elävää.
