Jean-Claude Van Damme on aika haukuttu toimintatähti, vaikka mielestäni hän on ehdottomasti siedettävin kyseisen lajityypin edustaja. Hänen leffansa tarjoavat aina toimintaa, näyttävää hutkintaa, viihdyttävää ammuskelua ja usein ainakin yhden pakollisen tissikohtauksen. Mitä muuta toimintaleffalta edes odotetaan? Sitä paitsi Van Dammen elokuvat ovat paljon monipuolisimpia kuin esimerkiksi Seagalin ja Norrisin teokset. Hän on esittänyt paljon muutakin kuin alkoholisoitunutta poliisia tai entistä armeijatyyppiä.
Van Dammella on usein ollut halu esittää kaksoisrooli, niin kuin vuonna 2001 ilmestyneessä sci-fivaikutteisessa toimintatrillerissä Replicant. Van Damme esittää häikäilemättömän pahaa psykopaattitappajaa, jota varhaiseläkkeelle jäävä konkaripoliisi Jake Riley (Michael Rooker) on yrittänyt saada kiinni jo kolmen vuoden ajan. Hän saa oudon työtehtävän, jossa hän saa työskentelyparikseen psykopaatin kopion, replikantin, jolla tappajan muistot ja tiedot, mutta ajattelukyky ja muut arkipäiväiset toimitukset vaativat kehittelyä. Sitten alkaa julma “kissa ja hiiri” -leikki.
Van Damme ei ole mikään suurten tunteiden tulkitsija, mutta se seikka ei kuitenkaan kaada tätä leffaa. Roolihahmo(t) on(/ovat) vain niin tyhmästi kirjoitettu, että vain todellinen näyttelijänero olisi voinut pelastaa ne. Homma ei kuitenkaan tähän kaadu, vaan tietenkin mukana on näyttävää taistelua Van Dammen toimesta. Aasiassa mainetta kerännyt Ringo Lam on saanut vain haukkuja ohjatessaan Hollywoodissa, mutta ei tämän leffan ohjaus mitään huonoa ole. Synkkä ulkokuori, hieno visuaalinen ilme ja väkivaltabaletti ansaitsevat kiitosta muuten aika tyhjänpäiväisessä sci-fimätössä. Lopputuloksena on ihan viihdyttävä trilleri, jolla olisi ollut mahdollisuuksia paljon parempaankin, kuten psykologiseen ja filosofiseen pohdiskeluun.
Suurin kompastuskivi ei ole siis useiden morkkaama Van Damme, vaan sankarikyttää tulkitseva Michael Rooker, joka on ollut useasti hyvä, mutta tällä kertää hän machoilee aivan liikaa. Tällainen epäuskottava näyttelijätyöskentely häiritsee ja pahasti. Käsikirjoittajat Larry Riggins ja Les Weldon eivät myöskään ole mitään mestareita, vaan ovat menneet pilaamaan hyvän tarinan loistavan potentiaalin.
Keskitason viihdettä. Joka tapauksessa 2000-luvun Van Damme -elokuvien paremmalle puoliskolle kallistutaan.
