Lopputuloksesta huokuu enemmän kokeilun, kuin loppuun asti mietityn ja kokonaisvaltaisen projektin aromia.

22.7.2008 20:29

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Helsinki Napoli All Night Long
Valmistusvuosi:1987
Pituus:96 min

Kari Väänänen on Alex, Helsingistä kotoisin oleva taksikuski joka syystä tai toisesta suhailee taksillaan ympäriinsä Berliinin yössä. Alexin vaimo Stella on kotoisin Napolista. Helsingin ja Napolin välissä sijaitsee Berliini. Johdonmukaista.
Alexin appiukko on dementoitunut juoppo ja elämänkumppanikin alkaa epäillä Alexin kykyä selvitä parisuhteen asettamista haasteista.
Eräänä yönä Alexin kyytiin hyppää kaksi hämärän oloista tyyppiä jotka ovat sattumoisin varastaneet salkullisen rahaa toisilta hämärän oloisilta tyypeiltä (mm, sellaiset nimet kuin Samuel Fuller gangsteripomona ja tämän voimamiehinä Eddie Constantine ja toinen suomalaisvahvistus Saku Kuosmanen). Varkailta erinäisten sattumusten kautta nirri pois ja kohta Alexia hajottaa jo niin paljon että kotoiset perkelet ja jumlautat alkaa kaikua pitkin Berliinin syrjäkujia ja betonibunkkereita.

Budjettisyistä lähes kokonaan öisissä maisemissa kuvattu Helsinki Napoli All Night Long oli Kaurismäen Mikan ensimmäinen kokonaan ulkomailla ja ulkomaisin voimin kyhätty projekti, kotosuomesta on muistuttamassa kameran edessä vain pari edellä mainittua yrmyä ja kuvausryhmäkin koostuu enimmäkseen kansainvälisistä vahvistuksista.

Tarinaltaan ja toteutukseltaan Helsinki Napoli All Night Long, tai HNANL ei ole mikään ihmeellinen. Dialogi on odotetusti terävää ja Väänäsen puolhuolimaton lontoon lausunta on jo itsessään legendaarista ja kahden tähden arvoinen saavutus. Kaartista löytyy karismaattista porukkaa ja kaikilla on kivaa. Mutta vain kivaa eikä sen enempää. Helsinki Napolista puhuttaessa voisi päästää itsensä helpolla ja tokaista ohimennen että ‘ihan kiva pikkupätkä’. Lopputuloksesta huokuu enemmän kokeilun, kuin loppuun asti mietityn ja kokonaisvaltaisen projektin aromia. Huumori painottaa enemmän slapstick- ja puujalkaosastoa, kuin sitä hyväksi havaittua ja hienovaraisen mustaa Kaurismäki jäätämistä. Soundtrackilla pauhaa tutut pillerijazit ja öisten valaistujen katujen läpileikkauksia viljellään antaumuksella. Enää kertojaääni puuttuu.

Mitäpä tästä jäi sitten käteen? Jos ihan rehellisiä ollaan niin ei paljon mitään mutta yhtälailla tämä kyhäelmä myös viehättää siinä missä muutkin deerhillien elokuvat, ei välttämättä yhtä paljon mutta ihan riittävästi että ei totaalista armonlaukausta tarvitse lähteä antamaan.

Arvosteltu: 22.07.2008

Lisää luettavaa