Lopputulos ei yllä aivan oikeusalileffojen klassikoksi.

11.12.2005 21:05

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Presumed Innocent
Valmistusvuosi:1990
Pituus:127 min

Elokuvan tagline, “Some people would kill for love”, kertoo jo aika paljon mistä elokuvasta on kysymys ja toisaalta antaa valitettavan paljon osviittaa siitä, miten elokuva tulee päättymään, mutta silti tämä kannattaa tsekata.

Leffa kertoo lakimies Rusty Sabichista (Ford), jolla on suhde kollegaansa Carolyn Polhemukseen (Scacchi), joka murhataan raa’asti. Alkaa tutkinta ja onnellista perhe-elämää viettäneen Sabichin kulissit alkavat kaatua. Samalla Sabich nousee kärkeen murhasta epäiltyjen listalla. Tutkintaa johtava Raymond Horgan (Dennehy) ei voi uskoa ystäväänsä syylliseksi, vaikka kaikki merkit siihen suuntaan viittavaatkin. Sabichin asianajajaksi tulee Sandy Stern (Julia) eli mies, joka niin usein on ollut vastapuolella jutuissa joissa Sabich on puolustanut syytettyä. Aika sekava soppa (toisaalta myös kliseinen) on siis juonirintamalla luvassa. Ei ole mikään ihme, että lopussa kaikki tiivistyy viileään ratkaisuun, joka jättää tulkintaa hieman katsojallekin saakka.

Presumed Innocent on parhaita oikeussalitarinoita, joita on kirjoitettu. Se perustuu Scott Turowin saman nimiseen bestselleriin. Turowia onkin pidetty parhaana kirjailijana alallaan ja jopa Grisham on hieman jäljessä hänen tasostaan. Grishamin kirjat ovat sen sijaan kääntyneet paremmin elokuviksi kuin Turowin kirjat. Tämä jääkin ainoaksi täyspitkäksi elokuvaksi, joka perustuu Turowin tarinoihin. Lopputulos ei yllä aivan oikeusalileffojen klassikoksi tyyliin Lumetin “Valamiesten ratkaisu”, mutta silti varsin pätevä trilleri on saatu aikaan.

Näyttelijät eivät nouse ratkaisevaan asemaan, kun aletaan tarkastella mikä tässä viehättää. Esim. Harrison Ford tekee täysin perusroolin kivikasvoisena Sabichina. Raul Julia on aina mukavan velmu ilmestys. Veteraaninäyttelijä Bedeliasta olen aina tykännyt. Näyttelijöitä ratkaisevampaan asemaan nousee tietenkin ennen kaikkea loistava alkuperäistarina, mutta myös Pakulan vainoharhainen tarinankerronta tyyli, joka on jo tietyllä tapaa trademark.

Tämän elokuvan näkemistä ilmankin tulee toimeen, mutta jos katsot niin voit yllättyä positiivisesti. Trillerin ystävät tykkäävät taatusti ja Pakulan ystäville tämä onkin jo ehdotonta kauraa.

nimimerkki: mauge

Arvosteltu: 11.12.2005

Lisää luettavaa