Vuonna 2005 ilmestynyt leffaversio Douglas Adamsin kulttikirjasta kyykytti niin pahasti, että kun vanha tv-sarja sattui kirjaston DVD-hyllyssä silmään, niin pitihän se lainata. Levy vain asemaan ja nauruhermot valmiiksi.
Eli juoni on simppeliydessään siinä, että Maa posautetaan atomeiksi hypergalaktisen ohikulkutien edestä, eikä planeetalta selviydy kuin Arthur Dent avaruusolennoksi paljastuvan kaverinsa kanssa. Alkaa uskomaton reissu, joka kirjoittaa jopa brittihuumorin uusiksi. Kaikki lyödään leikiksi ja nauretaan mahdollisimman moneen suuntaan. Kyytiä saavat uskonnot, scifi-tarinat, filosofit, britit yleensä… Tarvitseeko jatkaa? Suomeksi sanottuna lähes kaikki.
Lopputulos on edellä mainittua jenkkileffaa tasaisempi ja ehdottomasti hauskempi. Sarja on tosiaan toteutettu seuraamalla kirjaa suurennuslasin avulla, ja vain kerronnalliset vitsit on jätetty pois, jos nekään. Siinä syssyssä paljastuu elokuvan huonoin puoli: lopputulos on paikoin todella pitkäveteinen.
Näyttelijät eivät todellakaan pidä minkään valtakunnan hoppua, eivätkä niin ollen toteuta sähäköitä roolejaan kovin hyvin. Elokuva oli vauhdikkaampi sekä ehdottomasti paremmin lavastettu, puvustettu ja efektit olivat tähän verrattuna suorastaan toiselta planeetalta. Kasikytlukulainen tv-sarja ei tosiaan ole vanhentunut kovinkaan arvokkaasti.
Kyseessä on kuitenkin niin tajuttoman hauska tapaus, ettei sitä voi olankohautuksella ohittaa. Lisäksi Käsikirjan sekä Kultasydämen tietokoneen Eddien toteutukset ovat yllättävän hyviä, ja jos pysäyttää kuvan oikealla hetkellä, voi lukea maailmankaikkeuden huonoimman runon, sekä oppia todistamaan miten musta on valkoista. Loppujen lopuksi kallistun antamaan sarjalle huonosta toteutuksesta huolimatta antamaan neljäkymmentäkaksi pistettä. Siis anteeksi, kolme ja puoli.
nimimerkki: Allekirjoittanut
