J-P Siili tuli minulle tutuksi kohtuullisen onnistuneen Julian totuudet TV-sarjan myötä. Kunnon kohuhakuisen markkinoinnin saattelemana ilmestynyt Hymypoika olikin sitten jo Siilin oikea leffaproduktio. DVD-version ilmestyttyä oli korkea aika tarkistaa tapaus. Joko nyt olisi suomalainen nuorisoelokuva saamassa uudenlaisen tuoreen otteen ja sitä myöten nosteen kaiken tyhjän päiväisen hapatuksen sijaan.
Lukiosta juuri kirjoittanut opiskelijapoikaporukka erinäisten yhteensattumien kautta saa päähänsä kuvata omia seksikokemuksiaan videolle. Ja näin muodostetaan kerho, jossa asiaa porukalla ruoditaan. Parhaan nauhan tuottaja palkitaan hymypoika-patsaalla ja tietenkin kadehninnalla ja kunnialla. No, ei aikaakaan kun ollaan tuotannon vankeina ja aiheeseen perehtyminen johtaa turhankin kohtalokkaisiin seurauksiin.
Itse juonessa saattaisi olla ideaa ja aihetta vaikka mihin. Jonkinmoista moralisoinnin häivääkin on jopa havaittavissa. Julian totuuksissa yllättännyt rosoinen leikkaustyyli ja kerronnallisuus ovat jonkin verran tallella. Itse tarinaan ei kuitenkaan saada aikaan draivia jota ilmeisesti tyylillä yritetään hakea. Roolihahmot jäävät ikävän puiseviksi ja etäisiksi hahmoiksi, mikä ei kuitenkaan ole missään nimessä nuorten näyttelijöiden syy. Näytteleminen on yllättävänkin tuoretta ja luontevaa, parempaan päin siis ollaan koko ajan matkalla. Nuoret eivät vain onnistu pelastamaan puisevalta tuntuvaa kokonaisuutta.
Koko rainasta, ihan alkumeteiltä asti, vain ikävästi paistaa läpi että nyt isot pojat ovat tekemässä koko kansaa kohauttavaa menestyselokuvaa ja suurta nuorisohittiä. Ehkä innostus todellakin jäi alkuidean tasolle ja muu pääsi unohtumaan. Itseasiassa epäilyttää näkeekö suuri yleisö tekijöiden tarkoittamaa viestiä ollenkaan. Edes sitä toivottua kohua ei saatu aikaan, joka olisi iloisesti viidakkorummun lailla hoitanut kuningasosan leffan markkinoinnista. No, ei tällä lopputuloksella tehty “Selinejä”, ei todellakaan. Itse asiassa leffan perusaihe alkaa ontumaan aika pian ja tuntumaan jopa lapsellisenkin naivilta.
Käsikirjoittajana enemmän tutuksi tullut Aleksi Bardy on ilmeisesti innostunut myös aiheesta tällä kertaa oikein kunnolla ja on myös tuottajan ominaisuudessa leffassa mukana. Ehkä kuitenkin olisi kannattanut panosta olennaiseen; hyviin henkilöhahmoihin ja tarinaan. Radiohitit soi ja nuorista yritetään repiä paljasta pintaa esiin. Lopputulos on ylimarkkinointiin pohjautuva tyhjyys, joka tiivistyy elokuvan sisällöksi. Samoin toteutus joka ontuu elokuvalliseti todella pahasti. Kyllä varmaan YLEn tuotannoissa vielä oltaisiin ainakin näytetty hyvältä, mutta jo kotimaisen nykytason mukaan ei pärjätä, ainakin suurin osa vuoden 2003 kotimaisista leffoista menee komeasti ohi ja hyvä niin.
DVD-julkaisun taso on ihan hyvää luokkaa, tosin markkinointirummutuksen ohessa olisi odottanut myös lisäsälän määrän olevan ruhtinaallisempi. Mukana pari musiikkivideota, traileri ja 20 minuuttinen making of -pätkä, joka jää vaisuksi trailerin uusintapyörittelyksi.
