Lopulta mutkia suoriksi vetelevästä teoksesta jää keskeneräinen ja jopa lapsellinen maku.

17.2.2013 03:11

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:The Giant Mechanical Man
Valmistusvuosi:2012
Pituus:94 min

The Giant Mechanical Man kertoo kahdesta elämäänsä tyytymättömästä, huonosti toimeentulevasta detroitilaisesta. Jättiläismäisenä patsasrobottina kaduilla tienestiä kerjäävä Tim (Chris Messina) jää sinkuksi avopuolison jättäessä hänet. Töitä etsivä Janice (Jenna Fischer) joutuu kämpästäänkin pihalle, kun vuokraan ei ole varaa ja hän muuttaa siskonsa Jillin (Malin Åkerman) ja tämän miehen luokse. Tim on ihmiseloa hieman perusjamppaa syvemminkin pohdiskeleva tyyppi ja Janice aavistuksella hitautta varustettu nöösimpi nainen.

TGMM tai vähintäänkin oudosti suomennettuna Rakkautta Detroitissa, ei kuulu perinteiseen romanttisen komedian genreen ollen enemmänkin draamaan vivahtava, vakavampi teos. Komiikkaa elokuvaan tuo Topher Gracen esittämä Doug, joka lienee koko leffan parhaiten onnistunut roolitus. Doug on itsestään liikoja kuvitteleva kirjailijahörhö, jolle Jill yrittää naittaa ressukkasiskoaan.

Mutta Janice on jo tietämättäänkin ihastunut Timiin, jonka on tavannut tämän esiintymisasussa kaupungilla. Kaksikko sattuu huomaamaan saman työpaikkailmoituksen lehdestä ja kohta he ovatkin töissä eläintarhassa, Janice mehumyyjänä ja Tim siivoojana. Molemminpuolinen kiinnostus on pian kaikkien nähtävillä.

Lähtökohdat hyvälle romantiikkaa sisältävälle draamalle ovat olemassa, mutta käsikirjoittajalla ei tainutkaan olla eväitä työn loppuun saattamiseen. Monet kohtaukset jäävät kömpelöiksi, kuten dialogikin useassa kohtaa, sivuhahmot ovat liian kärjistettyjä ja leffassa on aivan liikaa yhteensattumia. Jill-siskon holhousintokin on niin alleviivattua että katsoja voi tuntea olonsa aliarvioiduksi. Lopulta mutkia suoriksi vetelevästä teoksesta jää keskeneräinen ja jopa lapsellinen maku.

Roolisuorituksista on paha mennä paljoa sanomaan, sillä näyttelijät eivät itselle olleet kovin tuttuja. Joten ei tiedä miten paljon heideän heikkouksistaan menee yksinkertaisesti käsiksen piikkiin. Roolituksesta on sanottava että sisko-Jillin täydelliseksi itseään kuvittelevalle hahmolle on kirjoitettu aivan vääräntyylinen mieskin.

Vikoja ja heikkouksia on siis paljon eikä niitä kovin pitkälle paikkaa se että leffasta yritettiin tehdä erilaista romanttista komediaa. Ei edes oma tyttöystävä joka on enemmän genreen tutustunut pitänyt elokuvaa onnistuneena.

Arvosteltu: 17.02.2013

Lisää luettavaa