Videovuokraamossa osui käteen tämmöinen pläjäys. Kansi ei näyttänyt lupaavalta, eikä näyttelijät sanoneet minulle mitään, mutta jokin sai minut kävelemään kotelo kädessä kassalle päin. Kotimatkalla aloin jo katumaan päätöstäni, mutta annoin silti leffalle mahdollisuuden säväyttää. Kotiin tultuani huomasin, ettei IMDb kerro leffasta paljon mitään ja sen vuoksi aloin taas katumaan ratkaisuani. Silti heitin videon pömpeliin ja aloin katsella ristiriitaisin tuntein elokuvaa nimeltä Muistojen aika.
Juoni on aika tavanomainen. Se kertoo tarinaa Dannysta, joka kirjoittaa isällensä kirjeen heidän suhteestaan, mikä alkoi kun Dannyn vanhemmat erosivat pojan ollessa vasta 9-vuotias. Nyt käydään läpi lapsuusaikoja ja nuoruusmuistoja samalla miettien amerikkalaisia isän rooleja.
Muistojen aika osoittautui hyvinkin tavanomaiseksi leffaksi, jonkalaisia tulee töllöstä ulos ainakin kerran viikossa. Fiilis on lämminhenkinen, mutta se ei paljon auta, kun elokuva itse on aika tylsä. Tässä oli kuitenkin mukana jonkinlaista realismia, joka iski, mutta muuten elokuva oli aika väsähtänyttä tavaraa. Myös pituutta oli vähän liikaa. Alun lapsuushetket ovat mielenkiintoisia ja piti tämän katsojan pihdeissä kiinni, mutta kun Danny kasvaa vähän vanhemmaksi ja alkaa pössyttelemään pilveä, niin minun mielenkiintoni laski.
Tarina koulitaan läpi melkeinpä kokonaan muisteluina, mikä ei tälle lajityypille ole mitään uutta. Tarina sijoittuu oikeastaan kolmeen osaan, lapsuuteen, nuoruuteen ja nykyisyyteen. Jokaisessa osiossa yritetään pohdiskella isän merkitystä. Alussa siihen onnistutaankin, mutta varsinkin nuoruusaikoja kuvatessa homma muuttuu liiaksi saarnaamiseksi, eikä tuollainen raskaus sovi leffan ilmapiirin. Lopulta päädytään kuvaamaan yli-imelää rakkaustarinaa ja viimeistään silloin allekirjoittaneen mielenkiinto lopahti.
Näyttelijöistä ei sen kummempia kannata rupea turisemaan, sillä mitään kovin erikoista roolia ei nähdä. Beverly Hills kytistä tuttu John Ashton vetää kuitenkin aika vahvan isäroolin. Ashton tuo pientä vahvuutta tarinaan, mutta ei onnistu leffaa kuitenkaan täydellisesti pelastamaan. Ei tämä mikään ihan huono ole, mutta lopputekstien jälkeen ei käteen jää muuta, kuin “ihan kiva” -tunne. Itse suosittelen tätä elokuvaa nyyhkypakettia etsiville keski-ikäisille naisille, mutta jos et kuulu tuohon joukkioon, niin suosittelen ottamaan vuokraamon hyllyltä jonkun muun leffan. Vuokrausta en sinänsä tämän kohdalla suosittele, sillä Muistojen ajan lajitovereita tulee lähes päivittäin TV:stä. Siis ihan kiva, ei muuta.
