Ainahan poikia kiinnostaa, mitä naisen vaatteitten alla on. Poikakolmikko aikoo ottaa siitä selvää lähtemällä kaupunkiin huoriin käyttäen viikkorahat alastoman naisen näkemiseen. He löytävät V:n (Griffith), joka hirveässä rahapulassa suostuu poikien ehdotukseen. Frank Wheeler (Carter) näkee muutakin V:ssä, kuin pelkät tissit, sillä tuossahan voisi olla hyvä nainen isukille (Harris). Paha sutenööri ja innokkaat koulukaverit sotkevat tietenkin vähän kuvioita, mutta tosirakkaus on tunnetusti ihmeellinen asia.
Richard Benjaminin rutiinimainen ohjaus, okei käsis ja kohtalaiset näyttelijäsuoritukset jaksavat ainakin yhden illan viihdyttää. Hyviä oivalluksia sisältävä elokuva on täynnä lämpöä, vauhtia ja hauskoja juttuja. Valitettavasti Benjamin ei pysty pitämään hommaa koko ajan vireessä, vaan välillä takkuillaan, eikä päästä oikein mihinkään. Pituutta on siis hieman liikaa, eikä filmi ole muutenkaan täydellinen, mutta paljon hauskoja hetkiä löytyy. Muutamista seksivitseistä huolimatta Viikkorahat on koko perheelle sopivaa viihdettä. Rakkauden puolesta puhumista on ilmassa, eikä prostituutiota niin kovasti ihannoida.
Tälläkin kertaa ihan hyvin pärjäävä Ed Harris on nähty monissa paljon paremmissakin rainoissa, ja Melanie Griffith on aika mitäänsanomaton, mutta ei kuitenkaan täysin huono. Michael Patrick Carter on hieman ärsyttävä, mutta Malcolm McDowell on ihan mies paikallaan esittäessään kovaa sutenööriä. Mitään huimia roolisuorituksia ei siis nähdä, mutta eihän niitä jokaiseen pätkään tarvitakaan.
Lopussa hieman huononeva hollyhempeily on ihan mukavaa katseltavaa. Aivoja ei tarvitse paljon rasittaa, vaan voi antaa TV:n kertoa sanomaa todellisesta rakkaudesta. Pienistä kliseistä (joita ei kuitenkaan ole kovin paljon) huolimatta leffa on juuri sopivan letkeätä kertakäyttöviihdettä. Välillä tällaisia leffoja oikeastaan tarvitaan piristämään meidän tylsien ihmisten elämää. Ei mestariteos, mutta hälläväliä.
