Alkuun sanon, että Martin Scorsese on ehdottomasti yksi parhaimmista ohjaajajista. Hänen elokuvansa ovat jotenkin karuja, mutta silti samalla myös todella realistisia. Hänen mielenkiintoisten elokuvien sarjaa jatkaa ylpeänä Alice ei asu enää täällä, joka on kertomus 35-vuotiaasta Alicesta (Burstyn), joka miehensä menetettyään lähtee tien päälle 11-vuotiaan poikansa Tommyn (Lutter) kanssa. Alice yrittää hankkia töitä laulajana, mutta se ei kuitenkaan ole kovin helppoa.
Elokuva on hieman feministinen ja enimmäkseen naisille tarkoitettu. En olisi tähän sormiani pistänyt, jos Scorsese ei olisi hyörinyt ohjaajana, mutta nyt ei minua kuitenkaan kaduta yhtään. Tässä oli mukana jonkinlaista aitoutta, mikä iski minuun. Scorsese onnistuu myös liikuttamaan tarinaa vaivattomasti eteenpäin, eikä katsojan mielenkiinto siinä matkan varrella mihinkään katoa. Lopussa tarinan kuljettaminen on vähän liian hidasta, mutta Scorsese osaa silti hommansa.
Leffassa esiintyvät miehet ovat pääasiassa sikoja, joille naiset ovat välineitä selvitä elämässä. Alicen mies on nahjus, mutta häntä ei tarvitse paljon katsella, kun hän heittää veivinsä jo leffan alkuminuuteilla. Homma ei kuitenkaan ohi, sillä hän kohtaa uusia nahjuksia. Ensimmäinen on Harvey Keitelin esittämä Ben, joka osoittautuukin Alicen erehdykseksi. Scorsesen vakiokaartilainen Keitel muuten näyttelee todella hienosti tuon roolin. Tuon sattumuksen jälkeen seuraavassa kaupungissa kuvaan astuu mies nimeltä David, jota näyttelee muusikkonakin tunnettu Kris Kristofferson, joka onnistuu tehtävässään täydellisesti. David osoittautuukin kiltemmäksi persoonaksi, niinpä hän ja Alice tutustuvatkin toisiinsa lähemmin. (Vuorossa turha sivuhuomautus:) Leffassakin voi muuten nähdä Krisin rämpyttävän kitaraakin ja se rämpytys kuulostaa ihan hyvältä.
Muutkin näyttelijäkaartin nimet ovat hyviä rooleissaan. Ellen Burstyn on suoraan sanottuna loistava näytellessään rohkeaa Alicea. Alfred Lutter tekee myös hienoa työtä Alicen poikana Tommynä ja hänen kaveriaan esittää nuori Jodie Foster, joka tekee myös valloittavan roolisuorituksen. Yhtään huonoa näyttelijäsuoritusta en muista leffassa nähneenikään, että taisi tällä kertaa tulla tälle puolelle pelkkiä ruusuja.
Lopussa homma muuttuu ehkä hieman liian siirappiseksi, mutta muuten Alice ei asu enää täällä on kelpo pläjäys. Se on “pieni elokuva”, joka ei paljon elämään vaikuta, mutta on kuitenkin todella hyvä elämys. Vaikka elokuvan tunnelma onkin haikea ja alku onkin aika surullinen, niin kuitenkin minulle tuli tämän jälkeen hyvä mieli. Alice ei asu enää täällä ei ole ollenkaan Scorsesen parhaimpia teoksia, mutta ei myöskään huonoimpia (huonoin on ehdottomasti Viattomuuden aika, mikä on todellinen häpeäpilkku jätkän meriiteissä, mutta eipä siitä tuon enempää). Ei mikään klassikkopätkä, eikä luultavasti tule koskaan olemaankaan sellainen, mutta silti minä suosittelen tätä. Toimintaa kaipaavat voivat etsiä sitä jostain muusta pläjäyksestä, mutta muille suosittelen.
