Lostin toinen tuotantokausi jatkaa heti siitä mihin ensimmäinen loppui. Pelkästään kauden aloituskohtaus on todella nerokas ja yllättävä, ja se onkin samalla koko sarjan paras tuotantokauden aloitus.
Kakkoskausi alkaa todella nopeatempoisesti ja heti mennään asiaan. Ykköskauden lopun mysteerit saavat heti kauden alussa vastauksia, tosin Lostin tapaan kaikkea ei anneta kerralla, vaan jotain jätetään aina myöhempiä jaksoja varten. Ensimmäiset kolme jaksoa ovat todella hyviä ja jännitys saadaan hyvin pidettyä katossa. Näiden jaksojen jälkeen sarja palaa taas ykköskaudesta tuttuun hitaaseen kerrontaan, joka saattaa tuntua tylsältä mahtavan kauden alun jälkeen. Aina välillä juoni etenee taas hyvin nopeasti ja saadaan lisää vastauksia, mutta vasta kauden loppupuolella unohdetaan hitaat jaksot ja jännitys kasvaa. Hahmoihin paneudutaan syvemmälle ja tällä kaudella tapahtuukin monen hahmon kohdalla suuria muutoksia, mikä tuo lisää mielenkiintoisuutta juoneen.
Mukaan saadaan myös paljon kokonaan uusia hahmoja, joista mielenkiintoisimmat ovat Desmond, Eko ja “Henry” eli Ben. Käsikirjoittajat ovat selvästi panostaneet uusiin hahmoihin ja heidän taustoihinsa. Näyttelijävalinnat ovat todella hyviä, ja kauden uudet hahmot nousevatkin koko sarjan kärkijoukkoon. Monet sarjan päämytologiaan kuuluvat asiat ja henkilöt esitellään vasta tällä kaudella, kuten esimerkiksi Dharma Initiative, nelivarpainen patsas, saaren alkuperäiset asukkaat, Charles Widmore, jne…
Kakkoskausi eroaa ykkösestä myöskin tapahtumapaikoiltaan. Enään jaksot eivät tapahdu vain rantaleirin ympärillä, vaan toisena tärkeänä tapahtumapaikkana on Dharma-asema joutsen. Sarjaan saadaan tuotua myös uusia vastakkainasetteluja, kuten sattuma-kohtalo, joka ilmenee Ekon ja Locken hahmoissa. Napin painamisesta luukussa 108 minuutin välein pelkän uskon perusteella saadaan myös irti loistavasti kirjoitettuja hahmojen välisiä keskusteluja ja kohtauksia, jotka lisäävät toisen kauden pisteitä.
Kakkoskaudella on hyvin vähän heikkoja ( “What Kate Did”) jaksoja, eikä tällekään kaudelle ole sattunut yhtään huonoa jaksoa. Heikommissakin jaksoissa tapahtuu jotain tärkeää pääjuonen kannalta, toisin kuin ensimmäisellä kaudella. Huippuhyviä jaksoja on tällä kaudella todella paljon: “Man of Science, Man of Faith”, “Orientation”, “The 23rd Psalm”, “One of Them”, “Lockdown”, “?” ja “Live Together, Die Alone” osat 1-2.
Lost löytää suuntansa ja juoni etenee kovaa vauhtia. Monet, jotka luulivat sarjan alkaessa Lostin olevan uusi versio Robinson Crusoesta, lopettivat katsomisen toisen kauden kohdalla. Sarja kertoo hahmoista ja lento-onnettomuus oli vain keino saada nämä tietyt hahmot kyseiselle saarelle. Kakkoskauden lopetuksen jälkeen on pakko saada nähdä seuraava jakso mahdollisimman nopeasti. Harvoin onnistutaan luomaan näin yllättäviä juonenkäänteitä, jotka kuitenkin myöhemmin osataan selittää järkevällä tavalla.
