Leffatykissä oli muutamia vuosia sitten käytössä ”genreluokitus” nimeltä Aivot narikkaan. Ennalta Mel Brooksin työt ovat yksi kerrallaan putoilleet juuri aivonarikkaan tusinatoimintaspektaakkeleiden ja -komedioiden sekaan – laadullisesti kollegoidensa yläpuolelle toki, mutta tietyllä lähestymistavaltaan helposti hekoteltaviksi tapauksiksi.
The Producers (suomennos on ottanut nimensä leffan näytelmästä) pistää lavallisen natsiasuisia näyttelijöitä Broadwayn lavalle luomaan tarkoituksellisesti maailman huonointa näytelmää ja tanssimaan hakaristimuodostelmissa. Lähtökohta komedialle on varmasti monen mielestä irvokas ja loukkaava.
Toteutus osoittautuu käyttämiään provokaation palikoita eheämmäksi ja hauskemmaksi – aivonarikan kaukaa kiertäväksi. Yleisen määreensä mukainen ”kreisikomedia” leffa ei siis ole, mutta se vetää vitsinsä läpi kunnialla ja vaadittu pilke silmäkulmassa. Mummojen rahat huijaavan näyttelijän ja kovasti traumatisoituneen kirjanpitäjänörtin ideoima surkeuden kautta toteutettava suurhuijaus on näppärä ja heijastelee Brooksin aiempaan näytelmätaustaan vahvasti. Aivan kuten monet hahmojen nimet ja pienet detaljit komediavirrassa.
Kohtaus, jossa teatteriyleisö aluksi tyrmistyy ja sitten löytää huonoudesta hyvyyden, hakee oivaltavuudessaan vertaistaan – siitäkin huolimatta, että komediankaaren tietää tarvitsevan juuri tuon käänteen. Brooks pelailee hypeaallon lähtökohdilla ja esittää, kuinka häilyvä lopulta on taloudellisen menestyksen ja flopin ero. Samalla tuo samainen hyvin pieni idea selittää sen, miksi tänäkin päivänä umpisurkeasti työnsä hoitaneilla – vaikkapa Ed Wood Jr. – on edelleen oma kiveen kirjattu paikka historiankirjoissa. Keskinkertaisuuksia ei muisteta, vain parhaat… ja huonoimmat.
Vaikka pakkoflopista kertova Brooks-debyytti oli aikanansa itsekin taloudellinen floppi, on se kestänyt aikaa hyvin ja poikinut vielä 2000-luvulla menestystä. Rankasta aiheesta huolimatta elokuvasta on hankala edes yrittää olla pitämättä; jos ja kun voidaan olettaa, että taide, keveä tai raskaampi, tarvitsee välillä traagisia aiheita hengittääkseen, niin tällöin The Producers on vähintäänkin oiva, pelastava hengityskone.
