Nuoripari matkustaa Haitille viettämään häitään. Morsian (Bellamy) on valitettavasti monen muunkin kuin vain sulhon ihastuksen kohde. Mm. saarella asuva tuttava (Frazer) himoaa toisen omaa. Hän yrittää kääntää naisen päätä ennen häitä, mutta epäonnistuu. Tämä toivottomasti rakastunut mies tarttuu siis viimeiseen keinoonsa. Hän pyytää apua pirulliselta maagikolta (Lugosi) nimeltä Murder, joka tehtailee kuolleista halpatyövoimaa. Ja maagihan auttaa, parhaalla osaamallaan tavalla.
Kulunut, auttamattomasti vanhentuneen oloinen zombileffa ei juuri taidenautinnosta käy. Vahvasti maskeeratut sankarit ja sankarittaret lausuvat vuorosanansa kuin varhaisissa äänielokuvissa oli tapana: ponnekkaasti ja suurin elkein. Kamera jököttää paikoillaan raskaan äänikaluston vangitsemana ja leikkaukset pistävät silmään niin selvästi, että sattuu. Puisevan esityksen ainut ilo on unkarilaisittain englantia murtava Bela ”Dracula” Lugosi. Lugosin ääni tunkee tajuntaan väkisinkin rahisevalta ääniraidalta. Siinä oli heebo, jonka hilpeän hypnoottiset silmät syöpyivät taatusti verkkokalvolle ikiajoiksi, vaikka filmi olisi ollut kuinka suttuista. Varmaan jotain sellaista toivoi Ed ”maailman huonoimman leffan ohjaaja” Wood Jr:kin. Juippi nimittäin kopioi Valkoisen zombin ”huikeita” tehostekikkailuja surutta mm. elokuvassaan Glen or Glenda?, jossa Lugosikin tietysti nähtiin. Kauhubisnes on kovaa.
