Katsotaanpa Spielbergin tuotoksia vuodesta 1975 vuoteen 1993. Jaws, Close Encounters of the Third Kind, Raiders of the Lost Ark, E.T, Temple of Doom, Empire of the Sun, Last Crusade, Schindlers List, Jurassic Park ja The Lost World. Siinä muutamia huippuleffoja tuolta ajalta. Noh, kyllä siellä muutama keskinkertaisempi ja sitäkin huonompi leffa löytyy mutta 80% on jo edennyt lähes klassikkovaiheeseen. Niin voi vaan kuvitella minkämoinen odotus Spielbergin uutta sotaleffaa kohti oli vuonna 1998. Vielä kun 90-luvun kovin näyttelijä Tom Hanks lisätään kuvaan niin huippusotaflikkiä oli odotettavissa.
Ja tämähän on yksi parhaimpia sotaelokuvia, parhaimpia Spielberg leffoja ja parhaimpia 90-luvun teoksia. Sanoisin myös että menee parhaimpien elokuvien joukkoon sinne Top 50 listaan ainakin. Meikäläinenkin kun ensimmäisen kerran rauhottui katsomaan tämän, odotin jotain huikeeta Spielbergiltä, ja siltikin hän onnistui lyömään meikän odotukset lihatiskille. Tämän jälkeen Spielbergiltä ei ollakkaan saatu huippuleffaa. Muutama hyvä kuten Catch Me If You Can, War Horse ja Lincoln on tämän neron päästä valkokankaille tiensä raivannutkin, mutta loput onkin jäänyt hyviksi yrityksiksi. Todellakin toivon että Spielberg ylittäisi nykyisen tasonsa tämän vuoden Bridge Of Spies jännärillään.
Saving Private Ryan kertoo Kapteeni Millerin (Tom Hanks) johtamasta pelastusryhmästä jonka tehtävänä on etsiä Sotilas Ryan ja lähettää hänet kotiin, koska hänen kaikki kolme veljeään saivat surmansa taisteluissa. Sanoisinko että tämä on erittäin epätavallinen tarina sotaelokuvalle. Yleensä kun ohjaajat haluavat välittää viestiä sodan järjettömyydestä, hulluudesta ja moraalin häilyvästä rajasta, kun taas Spielberg ottaa sodan häikäilemättömänä tosiasiana nyky-yhteiskunnassa ja rakentaa sen ympärille koskettavan tarinan. Tämän voi huomata jo heti ensimmäisestä puolen tunnin kohtauksesta jossa on kaikki kamerakulmat, ääniefektit, musiikki, ja näytteleminen hiottu aivan viimeisen päälle ja tuloksena on mitä realistisin sotakohtaus. Lopputaistelukin on huikaisevaa katseltavaa mutta näyttävyydessä voiton vie alun Normandian-maihinnousu. Suosittelen katsomaan elokuvaa mitä parhaimmilla 5.1 äänentoistolaitteilla sillä se luo aivan uuden ulottuvuuden mahtaviin sotakohtauksiin.
Elokuvassa siis lähdetään seuraamaan Tom Hanksin johtamaa pelastusryhmää ja heidän vastoinkäymisiään matkalla Ryanin luo. On hieno nähdä kuinka tämä ryhmä hioutuu yhteen matkan aikana ja todistaa hahmojen kasvavan. Se tekeekin lopputaistelusta entistä sydäntä riipaisevamman ja koskettavamman. Tom Hanksin hahmo saa tietenkin eniten ruutuaikaa ja pohjustusta mutta se ei vie elokuvan tunnelmasta pois yhtään. Muutama erittäin raaka, todenmukainen ja tunteellinen kuolemakin saadaan todistaa jotka kaikki koskettaa aivan eri tavoin. Muun muassa Mellishin lopun puukkokohtaus on erittäin järkyttävää katseltavaa (henkisellä tasolla). Uskonpa että se on päällimmäinen asia minkä katsoja muistaa leffan jälkeen.
Saving Private Ryan on pirun kova sotaleffa ja edustaa genren parhaimmistoa. Tietenkin sitä on vaikea verrata muihin huippuihin kuten Apocalypse Nowiin, Full Metal Jacketiin tai Platooniin. On ne niin eritapaisia leffoja. Mutta Saving Private Ryan nousee nelikosta esiin parhaimmilla taistelukohtauksilla, specialefectseillä, tarinalla ja eniten koskettavimpana leffana.
