Idän pikajunan arvoitus lienee heti Kymmenen pienen neekeripojan jälkeen Agatha Christien paras romaani. Siinä missä Kymmenen pientä neekeripoikaa vaikuttaa ennenkaikkea tunnelman luonnissa ja asetelman edetessä kohti synkkää loppuaan, Idän pikajunan arvoitus on hyvinkin perinteinen, miellyttävällä tavalla peribrittiläinen “kuka sen teki”-tyylinen murhamysteeri. Idän pikajunan arvoituksen loppu jää varmasti lukijan mieleen, sen verran nerokas on Christien kuuluisimman hahmon, Hercule Poirotin, päättelytyö.
Sidney Lumet ohjasi vuosi ennen kuuluisinta elokuvaansa, Hikistä iltapäivää, tuon rikoskirjallisuuden klassikon. Pääosaluettelo on todella kova: mm. Ingrid Bergman (jonka sivuosarooli toi elokuvalle sen ainoan Oscarin), Sean Connery, Anthony Perkins. Ikimuistoisimman roolin esittää kuitenkin Lauren Bacall puheliaana ja äänekkäänä jenkkirouvana.
Sekä elokuvassa että kirjassa on esillä Agatha Christien suosikkiteema, murha suljetun yhteisön sisässä. Lumen saartaman junan yhdessä vaunussa on yön aikana tapahtunut murha, jota ainoa varmasti syytön henkilö Hercule Poirot ryhtyy selvittämään yhdessä kahden muun uskotun miehen kanssa. Valtaosa elokuvasta on murhasta epäiltyjen kuulusteluja, mutta erinomaisten roolisuoritusten ja tarinan lukuisten käänteiden ansiosta Idän pikajunan arvoitus ei tunnu elokuvalle siirretyltä teatterilta.
Suosittelen Idän pikajunan arvoituksen katsomista kotona. Näin pystyy helposti palaamaan taaksepäin, sillä lopun puolituntia kestävässä syyllisen paljastamisessa riittää mutka jos toinenkin. Asiaa auttaa myös alkuperäisteoksen lukeminen ennen elokuvaa.
