Roan Inishin salaisuus olisi jäänyt videovuokraamon hyllylle lepäilemään, jos sitä ei olisi mainostettu John Saylesin ohjauksena. Saylesin nimi on minulle jonkinlainen laatumerkki, eikä se tähän asti ole kertaakaan pettänyt. Kaikki lähti minun kohdallani Saylesin ohjauksesta Ennen kuolemaa, joka oli sen verran vaikuttava teos, että pitihän sitä enemmänkin tuolta ohjaajalta katsastaa. Nyt on neljä elokuvaa hepulta nähty, jotka kaikki todistivat Johnin olevan todella hyvä ohjaamaan, mutta myös loistava käsikirjoittamaan.
Nyt Sayles on ohjannut koko perheelle suunnatun fantasiadraaman. Hyvä perhe-elokuvahan on sellainen, jonka parissa viihtyvät lapsien ohella myös vanhemmat ihmiset ja sen Roan Inishin salaisuus tekeekin. Ainakin täällä Suomessa tämä on jäänyt vähälle huomiolle (niin kuin muutkin Saylesin leffat) eli kovin moni perhe tätä tuskin on videovuokraamosta mukaansa ottanut. Videon kansista päätellen tämä on joku halvalla tehty b-luokan elokuva, jota ei ihan mielellään ota mukaansa. Tämä on kuitenkin jotain sellaista, mitä ei joka päivä nähdä.
Tarina ei ole niin monikerroksinen, kuin se yleensä Saylesin ohjauksissa on, vaan nyt keskitytään enemmän vain yhteen perheeseen. Se on kertomus Fionasta (Courtney), pienestä tytöstä, joka lähtee asumaan äitinsä menettämisen jälkeen isovanhempiensa luokse. Siellä ukki (Lally) kertoo sukutarinoita ja mummi (Colgan) hääräilee omissa askareissaan. Kummatkin haluavat unohtaa menetyksen, joka kohtasi muutama vuosi sitten perhettä. Fiona menetti pikkuveljensä Jamien, joka joutui kehdollansa mereen, eikä sitä saatu koskaan kiinni. Nyt Fiona väittää nähneensä Jamien suvun entisellä asuinsaarella Roan Inishillä, mutta eihän häntä tietenkään uskota. Fiona alkaa toimeen yhdessä serkkupoikansa (Sheridan) kanssa saadakseen Jamien takaisin.
Elokuva on hyvin irlantilainen ulkokuoreltaan, onhan se sen tapahtumapaikkana, mutta ihan jenkkileffasta on silti kyse. Myös hylkeet ovat tärkeä osa tarinaa, jotka tuovat leffaan mukaan kivaa luonnonläheistä ilmettä. Pläjäys kulkee rauhallisesti eteenpäin, pitäen kuitenkin katsojan mielenkiinnon koko elokuvan ajan yllä. Koko perhe viihtyy tämän äärellä, pienemmät voivat keskittyä Fionan pelastusseikkailuun ja vanhempi väki kiehtovaan toteutustapaan. Vanhemmatkin varmasti katsovat mielellään tällaista, kuin jotain Disneyn tuottamaa höttöä, jossa saarnataan luonnon tärkeydestä hyvin pintapuolisesti. Luontokuvat ovat kauniita ja tunnelma on mukavan mystinen. Henkilöhahmot ovat realistisia ja elokuvassa kerrotut tarinat ovat hyvin mielenkiintoisia. Näyttelijäpuolella ei ole mitään suuria nimiä, mutta hyvin nämä hommansa hoitavat.
Ei tämä missään nimessä Saylesin paras ole, mutta ihan kiva pikkuleffa kuitenkin. Hyvä satu sekä lapsille, että aikuisille, ilman minkäänlaista Disney-kiiltoa. Sayles se vaan osaa.
