Rest Stop – tappava taukopaikka on kauhuelokuva kyseisen genren faneille. Se on Raw Feed -tuotantoyhtiön starttausleffa, jonka on sekä ohjannut että käsikirjoittanut projektin tärkeimpiin nimiin kuuluva John Shiban. Shibanin nimi on ainut mielenkiintoinen asia projektissa, sillä onhan hän eräs X-Filesin tärkeimmistä käsikirjoittajista. Hän kirjoitti kyseiseen sarjaan 24 jaksoa, jotka kuitenkin vaihtelivat tasoltaan sarjan parhaimmistosta käsittämättömään skeidaan. Shiban on kuitenkin pystynyt luomaan kunnollista uraa käsikirjoittajana ja tuottajana tuon legendaarisen TV-sarjan jälkeen.
Raw Feed -tuotantoyhtiö tekee halvanoloisia kauhupätkiä pääasiassa suoraan videolle ja ne ovat henkeen ja vereen uskollisia genrelleen, joten tuotantoyhtiön taipale alkaa sopivasti tyypillisellä teinikauhupätkällä. Rest Stop yhdistelee kivasti teinikauhun eri alalajeja yhdistettynä tällä hetkellä muodikkaaseen kidutuskauhuun. Hommassa on mukana vähän slasher-meininkiä, punaniskajunttikauhua, erämaan vangit -tyylittelyä ja suljettuun tilaan sijoitettua horror-matskua. Rest Stop on varmasti monelle nuorelle kauhufanaatikolle suurta herkkua, varsinkin jos genren laajaa arkistoa ja suurimpia klassikoita ei ole vielä pahemmin läpi koluttu. Shiban luottaa klassisiin elementteihin ja kunnioittaa teinikauhun perinteitä sijoittamalla pääosiin lahjattomia näyttelijöitä.
Juoni luottaa yksinkertaisiin kikkoihin, eikä lähde pahemmin rönsyilemään. Nicole (ärsyttävästi kirkuva ja lahjattomasti pööpöilevä, mutta silti aika nätti Jaimie Alexander) karkaa yhdessä poikaystävänsä kanssa kotoa suunnitelmissa muutto Los Angelesiin ja aloittaa uusi upea elämä. Alkumatka menee jo heti mönkään, kun iskee pieni koti-ikävä ja määränpään asumissuunnitelmat peruuntuvat. Noh, siihen auttaa rentouttava naiskentelu metsän siimeksessä (siinä kohtaa on myös hyvä vilautella teinikauhupätkän pakolliset tissit). Nicole on sen verran turhamainen ja selvästi pikkuporvariperheestä, joten hän ei tietenkään voi pissiä tien varteen tai mihin tahansa pusikkoon, niinpä he pysähtyvät rähjäiseen pysähdyspaikkaan. Painajaismaiselta vaikuttava paikka sisältää tyhjillään olevan metsänvartijan kopin, sotkuiset vessat ja hylätynoloisen asuntoauton parkissa. Poikaystävä jää tupakalle odottamaan tyttöään ja klassisen kauhuleffan lähtökohdat ovat kasassa.
Rest Stop ei ole aivan onneton tekele, sillä sen katselee kuitenkin mielenkiinnolla ja pienellä jännityksellä loppuun saakka. Filmin arvoitus on hyvin kudottu, vaikka sen ratkaisu onkin aika arvattavasti pieni pettymys. Muutama säikäytys on saatu tehtyä, veren läträys tuo likaisuutta, hieman levoton kamera lisää pientä vainoharhaisuutta ja pysähdyspaikka on mukavan mystinen paikka. Kestoa on juuri sopivan verran ja leffa osaa keskittyä pelkkään olennaiseen, vaikka muutama minuutti on ehkä nytkin liikaa. X-Files oli Shibanille hyvä koulu harjoitella kauhun ja sci-fin tekemistä, eikä leffa ihan amatöörin väsäämältä näytäkään. Ei näillä ansioilla kuitenkaan vielä kuuhun mennä.
Näyttelijätyö on hirveää, sillä Alexander saa pääosan kestosta haahuilla yksinään kuvaruudulla ja sivuosien täyttäjätkään eivät ole mitään mestareita. Juoni on kuitenkin typerä, eikä kauhusta innostumattomat oikein jaksa syttyä tällaiselle. Ruumiinosien repimiset, veriset oksentelusessiota ja rujot ampumahaavat eivät myöskään ole mitään hirveän miellyttävää katseltavaa. Hyvät kauhuleffat tekevät mielenkiintoisiksi niiden psykologinen aspekti, joka puuttuu Rest Stopista lähes kokonaan. Niinpä verinen kissa ja hiiri -leikki on osittain vain haukotusta aiheuttavaa tyhjän kolinaa. Kokonaisuus ei ole ikimuistoinen, vaan tarkoituksellinen kliseisyys tekee siitä klassisuuden tavoittelemisen ohella myös täyden tusinapätkän. Shiban ei ole onneksi tehnyt leffaansa täysin vakavalla mielellä, vaan kieli on sopivasti poskeen päin kallellaan, joten teoksessa on mukava ripaus camp-henkeäkin. Leffan hölmöydelle saa jopa muutamassa kohdassa nauraa ihan ääneen asti, mikä lisää tietynlaista viihdyttävyyttä.
Joku aloitteleva kauhuleffafriikki tai paatunut alan harrastaja voi saada pläjäyksestä jotain hienoa irti, mutta itselleni tällainen kauhu ei ole oikein koskaan kolahtanut, eikä se kolahda tälläkään kertaa. Pisteitä on nyt vähän, mutta ei tämä lajinsa huonoimpia tai sietämättömimpiä tuotoksia ole. Tuotantoyhtiö Raw Feed ei varmasti ole laadun tae, mutta voi herättää joissain katsojissa mielenkiintoa. Omalla tavalla kunnioitettava projekti, mutta Rest Stop ei ainakaan saanut tätä katsojaa kiinnostumaan siitä sen enempää. Viime vuonna taukopaikkakauhistelu sai jatkoa, joten jonkinlaista menestystäkin tämä on siis tuottanut.
